Missä olet valo? Häpeätkö, piilotteletko, kiusaatko meitä?

Viime vuosina hämärän ja mustan sävyttämänä vietetty joulukuu on pääosin ilon aikaa. Joulukuussa annetaan ja saadaan lahjoja, muistetaan lähimmäisiä sekä jo pois nukkuneita ja kiitetään luojaamme. Vanha viisas joulupukki lauluineen saapuu tupiin ja torppiin, kerrostaloihinkin.

Mutta missä on valo, pilvien takana, toisella puolen maapalloa? Paisteleeko kiusallaan kaukana meistä ja pilviverhojen takana, jotta tietäisimme sen arvon ja voiman?

Kierros Sastamalassa ja hieman taajamissakin joulukuun loppupuolella, iltapäivällä ennen joulua, kertoo paljon viime vuosista, tai ainakin tämän vuoden joulukuusta. Mustahkoa lumetonta asvalttia ja hämärän hyssyä ennen iltapimeää riittää silmän kantamattomiin.

Paikoin ruohikko sentään vihertää muutaman asteen lämpötilassa ja joulu- ja keinovalot talojen ikkunoissa sekä teiden varsilla tuovat kaivattua valoa.

Mukavasti Vammalan keskustassa olevat uudet jouluvalot auttavat asiaa, on loistavia tunnelmallisia lyhtyjä ja piristäviä palmujen näköisiä puita torin laidalla.

Kiitetään siitä mitä on. Kuukauden tai parin päästä valo paikoin jo häikäisee, hankikin kenties kantaa ja hohtaa. Ensimmäiset muuttolinnut palaavat, jos ehtinevät edes poistua muutamaa sataa kilometriä kauemmas.

Moni meistä ihmisistä lienee tuolloin saanut jo suojaavan piikin olkapäähänsä ikävää tautia vastaan. Hieman olkapää kenties aluksi aristaa, mutta mielenmaisema matkoineen siintää valoisana edessäpäin.

Maskiton kevätkin lienee jo tosiasia, kaupoissa ja kaduilla tapaa taas enemmän tuttuja.

Juttu ja kuvat: Hannu Moilanen