Vammalan lukiossa opettava Kasper Kouvo on innoissaan. Uudella tavalla toteutettu sosiaalipsykologian kurssi on johdattanut joukon nuoria konkreettisen tutkimuksenteon pariin. On selvitetty ja mitattu muun muassa viikottaisen kuntoilun merkitystä jaksamiseen, digirasitusta, saunakokemuksia sekä ympäristön vaikutusta mielialaan, sykkeeseen ja verenpaineeseen.
Kurssilla lukiolaiset pohtivat siis keinoja hyvinvointinsa edistämiseen.
”Tarve oikeanlaiselle palautumiselle lukiossa on ilmeinen. Vanhanajan tukkijätkä saattoi palautua lepäilemällä, mutta digirasittunut opiskelija tarvitseekin usein liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelijoiden tutkimuksissa kartoitimme sitä, miten he ymmärtävät palautumisen ja miten he palautuvat”, Kouvo kertoo.
Aihe on ajankohtainen. Viime vuonna valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulokset osoittivat, että lähes joka viides lukiossa opiskeleva tyttö oli uupunut. Kaikista lukiolaisista uupuneeksi itsensä koki 13 prosenttia. Viimeisen viiden vuoden aikana lukiolaisten jaksamisongelmat ovat olleet kasvussa.
“Hyvinvointiosaaminen on yksi uusista lukion laaja-alaisen osaamisen teemoista, joten on luontevaa, että se huomioidaan myös paikallisissa opetussuunnitelmissa”, Kouvo sanoo.
Metsäretkeily lisää hyvinvointia
Aivan koko kurssin antia ei yhdessä lehtijuttussa ole mahdollista käydä läpi. Kouvo nostaa esille sympaattisten hermoston reaktioiden kokeelliset tutkimukset, jotka muutamissa projekteissa yhdistettiin mielialamittauksiin.
Näin tekivät Emmi Laikko ja Julia Metsämäki, joiden kokoamat kaksi koehenkilöiden ryhmää menivät metsäretkelle.
Metsässä tehtiin muutamia rentoutusharjoituksia tavoitteena arjen huolien unohtuminen. Koehenkilöt mittasivat verenpaineen ja sykkeen ennen ja jälkeen metsäreissun sekä täyttivät mielialakyselyn.
”Hypoteesimme osoittautui oikeaksi, kun ajattelimme verenpaineen laskevan metsäretken jälkeen. Mieliala kokonaisuudessaan parantui hyvin monella metsäretken aikana. Metsällä on siis positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin”, Laikko ja Metsämäki tuumaavat.
Linnea Aho, Henna Huhtivuo, Ada Mäki-Soini, Elina Peltonen ja Iida Tuomi tutkivat päivittäisen venyttelyn vaikutusta hyvinvointiin. Käytännössä tutkimus toteutettiin niin, että koehenkilöt pyrkivät venyttelemään vähintään kymmenen minuuttia päivässä kolmen viikon ajan.
Tavoitteena oli keskittyä hetkeen, ja eliminoida mahdollisuuksien mukaan häiriötekijät. Viimeisellä viikolla otettiin käyttöön kysely, jossa kysyttiin muun muassa vireystilaa ennen ja jälkeen venyttelyn.
”Mittausmahdollisuudet mietityttivät, heikkoutena oli aineistonkeruun subjektiivisuus. Myös venyttelyä edeltävä vireystila vaikutti lopputulokseen”, he kertovat.
Mitä jos palautumisestakin tulee suoritus?
Vaikka nuoret hieman kyseenalaistavat niin tapaansa tehdä tutkimusta kuin sen tuloksien luotettavuuttakin, oli itse tutkimusprojekti havahduttava. Huhtivuon ja Mäki-Soinin mukaan sen myötä omaan jaksamiseen alkoi kiinnittää eri tavalla huomiota.
”Lukiolaisten arki on hektistä ja stressaavaakin. Siitä palautuminen puhutteli tutkimuksentekohetkellä erityisesti, sillä syksyn ylioppilaskirjoitukset olivat juuri päättyneet.”
”Syksyllä kirjoittaminen on haastavaa, sillä kurssit jatkuvat normaalisti ja samaan syssyyn tuli vielä koeviikkokin. Hengähdystaukoa ei ollut.”
Henna Huhtivuon mukaan yhteiskunta vaatii nuorilta paljon.
”Täydellinen ihminen on sellainen, jolle riittää kuuden tunnin yöuni. Koulupäivän päätteeksi pitää jaksaa pusertaa heti läksyt ja sännätä sen jälkeen harrastuksiin. Miksi suorituskulttuuria ihannoidaan?”
Ada Mäki-Soini toteaa, että lepäämistä ei arvosteta tai jos arvostetaan, niin väärästä syystä:
”Palautuuko ihminen, jos palautumisestakin tehdään suoritus? Yritämmekö levätä, jotta voimme taas suorittaa vai teemmekö sen edistääksemme hyvinvointiamme?”
