Laitosnuoresta tuplamaisteriksi – Sastamalan seurakunnan uusi nuorisopappi tuo esiin lastensuojelun positiivisen puolen

Katja Pääkkönen asuu perheineen Nokialla. Työmatkalla Sastamalaan hän kertoo kuuntelevansa vuorotellen näyttelijä Krista Kososen lukemaa Uuden testamentin UT2020 -käännöstä ja suomi-iskelmää. “Olen suomi-iskelmän vankkumaton kannattaja”, pappi naurahtaa.

“Tänään mie sain tutkintotodistuksen. Matka laitosnuoresta tuplamaisteriksi on ollut pitkä, ja se on vaatinut monta valvottua yötä ja viime hetken esseetä. Kaikkein suurin mahdollistaja tässä olivat kuitenkin suomalainen lastensuojelu ja nuoruusvuosieni koti, lastenkoti.”

Tällaisen viestin Katja Pääkkönen julkaisi Twitterissä yhdessä tutkintotodistuksensa kanssa marraskuun puolivälissä. Hän tunnustaa, ettei olisi uskonut päivityksen lähtevään sellaiseen lentoon kuin se lopulta lähti.

“Se oli todellinen päiväni somevaikuttajana -hetki. Ajattelin, että julkaisun näkevät vain omat seuraajani, mutta yhtäkkiä sitä jaettiinkin joka puolelle. Ensin tykkäyksiä oli 50, sitten pari tuhatta, ja onnittelijana esimerkiksi Pentti Arajärvi“, Pääkkonen nauraa.

28-vuotias Katja Pääkkönen on teologian ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Pappisvihkimyksensä vuonna 2016 saanut nainen on juuri aloittanut Sastamalan seurakunnan kasvatuksen pappina, ja vastaa jatkossa erityisesti varhaisnuoriso- ja nuorisotyöstä.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Pääkkönen on lasketellut pappisuransa aikana hiljalleen pohjoisesta etelämmäksi.

“Aloitin työurani Kuopion hiippakuntaan silloin kuuluneessa Vaalassa, siitä siirryin Kuopioon. Seuraava pesti oli Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa ja tänne Sastamalaan siirryin Akaasta, missä ehdin työskennellä vajaan vuoden.”

Pääkkönen asuu perheineen Nokialla. Puoliso Henrik Pääkkönen on myös pappi ja työskentelee Oriveden seurakunnassa. Parilla on 2-vuotias lapsi.

Sijoitus ei ollut kauhistus, vaan helpotus

Katja Pääkkönen otettiin ensimmäisen kerran kiireelliseen sijoitukseen kun hän oli 1-vuotias. Sitä kesti vuoden päivät. Pääkkönen asui kotona teini-ikäiseksi, mutta kertoo olleensa sijoitettuna tukiperheeseen sekä ensi- ja turvakodille “välillä viikon, kuukauden pikapyrähdyksiä” siinä välissä.

14-vuotiaana tapahtunut muutto lastenkotiin oli lopulta helpotus.

“Vaikka tälläkin tavalla lopputulos oli hyvä, olisi ehkä asian kuormittavuuden vuoksi ollut helpompaa, jos minut olisi sijoitettu jo aiemmin. Toki ymmärrän myös lastensuojelun intressin siitä, että lapsen toivotaan asuvan kotona mahdollisimman pitkään”, Pääkkönen muotoilee nyt.

Sijoitus lastenkotiin ei ollut Katja Pääkköselle kauhistus, vaan helpotus. Sattumalta paikka oli sama, jossa hän oli ollut vuoden vauvana. Töissä olivat yhä samat ohjaajat, jotka aikoinaan vaihtoivat Pääkköselle vaippoja.

“Julkisuudessa puhutaan monesti lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. En kokenut henkilökohtaisesti, että olisin ollut kodin ulkopuolella. Lastenkoti tuntui koko ajan kodilta.”

Taustaansa Katja Pääkkönen ei ole tuonut vuosien saatossa aktiivisesti esiin, mutta on vastannut, jos on kysytty. Hän hälventää mielellään lastensuojelun ja sosiaalihuollon stigmaa ja tuo esiin sen positiivisen puolen.

Ei sittenkään hiukkaskiihdyttäjäksi

Papin ammatti ei ole ollut Katja Pääkköselle lapsuuden haave. Pitkään hän kuvitteli suuntautuvansa luonnontieteellisille aloille, sillä matematiikka, fysiikka ja kemia sujuivat.

“Papin ammatin sijaan haaveilin ennemmin hiukkaskiihdyttäjän urasta. Lastenkodissa ohjaajatkin vitsailivat, että Katja lähtee Cerniin kiihdyttelemään.”

Pääkköselle muodostui luonteva yhteys seurakuntaan nuoruudessa, kun hän suoritti isoskoulutuksen. Teologian opintoihin ohjasi lopulta ajatus heikompien puolustamisesta.

Pappina hän haluaa olla helposti lähestyttävä. Hänen mukaansa etenkin nuorten parissa on tärkeää olla rinnalla kulkija, ei sellainen taho, joka katsoisi ylhäältä alaspäin.

“Lisäksi haluaisin kannustaa ihmisiä ottamaan rohkeasti yhteyttä meihin pappeihin, sillä tätä mahdollisuutta mainostetaan liian vähän. Papin kanssa voi keskustella muustakin kuin hengelliseen elämään liittyvistä asioista”, muistuttaa Pääkkönen.

“Paikannimet ihan oma lukunsa”

Vaikka Katja Pääkkönen asuu perheineen Nokialla, ei uusi työpaikkakunta ole hänelle entuudestaan tuttu.

“Olen nyt neljättä kertaa Sastamalassa, työhaastatteluun ajoin Google Mapsin avulla”, hän paljastaa torstaina haastattelua tehtäessä.

Seurakunnan tiloista Katja Pääkkönen on ehtinyt poiketa seurakuntatalolla, kirkkoherranvirastossa ja Houhajärven leirikeskuksessa. Pääkkönen tunnustaa, että paikallistuntemus on vielä heikko.

“Olen yrittänyt hokea mantraa Kiikka-Kiikoinen-Keikyä-Karkku. Paikannimet laajassa Sastamalassa ovat ihan oma lukunsa. Luulin, että kun osaan kirkkojen nimet, osaan kaiken oleellisen, mutta ei se mennytkään ihan niin”, hän nauraa.