Maaliskuu tuo valon ja muuttolintujen vyöryn Eteläiseen-Suomeen. Sastamalan korkeudella nautitaan nyt maaliskuun loppupuolella muun muassa laulujoutsenten muuttoryntäyksestä ja lauluäänistä taivaalla ja pelloilla.

Parhaimmillaan on samalla pellolla ruokaillut tänä keväänä jopa 300-350 linnun parvia. Äänimaailma on paikoin ollut mykistävä jatkuvasta ääntelystä. Pelloille valkolinnut pakottaa etupäässä sulavesien puute ravinnon saannissa järvillä, yöpakkaset kun pitävät järvet vielä tiukasti jääpeitteessä.

Sastamalan seutu on noussut Pirkanmaan parhaaksi kunnaksi tavata laulujoutsen varmuudella ja runsaslukuisena linnun muuttoaikoina. Täällä myös pesii runsaslukuinen laulujoutsen kanta.

Menneiden keväiden kohokohtia?

Oletko kaivannut persoonallisia mustia, pallomaisia nokikanoja Sastamalassa? Haikaillen moni kaipailee paikkauskollisten, valkonokkaisten ja punasilmäisten, nokikanojen parvia maaliskuisessa Vammaskoskessa ja sen yläjuoksulla. Menneiden keväiden kohokohtia oli nokikanojen runsas ilmestyminen maisemiin yön tunteina.

Lintujen tuloa ei kovin moni liene tuolloinkaan nähnyt, nokikanoilla kun on tapana muuttaa öisin. Eikä linnun lentotaidoissakaan kehumista taida olla, hätäisen hosuvalta touhulta se hieman näyttää. Lentoon noustessa nokikana joutuu juoksemaan pitkän matkan veden pintaa ennen kuin siivet ottavat ilmaa alleen. Väittävät sen jopa häpeilevän lentoaan ja on siksi yöllä muuttava?

Nokikanakannat ovat pudonneet viime vuosina. Lintu luokitellaan paikoin Suomessa taantuvien lajien joukkoon. Yhtenä osasyynä pidetään linnun metsästämistä sen talvehtimisseudulla Keski- ja Etelä Euroopassa. Myös samentuneet ja rehevöityneet vedet hankaloittavat ravinnon saantia sukeltavalla linnulla täällä Suomessa.

Lisäksi nokikanat pesivät rantaruovikoissa, joissa pesä munineen tai poikasineen joutuu helposti kettujen ja supikoirien saaliiksi. Myös Suomessa nokikana on metsästettävä riistalintu elokuun loppupuolelta alkaen.

“Kirkkoherra” viihtyy vanhoissa arvorakennuksissa

Mustat naakat ja varikset elävöittävät myös Sastamalan seudun keväistä maisemaa. Teiden varret ja sulapellot ovat näidenkin lintujen takuu varmoja ruokailupaikkoja.

Naakat aloittelevat piakkoin pesintää myös kirkkojen Sastamalassa. Pesintäkoloissa kirkkojen muureissa ei tilaa kaikille kuitenkaan ole, sopivia pesäkoloja löytyy myös kirkkojen läheisistä vanhoista puista.

Naakoille kelpaavat myös vanhempien talojen savupiiput pesän tekoon. Kelvollinen koti naakkapariskunnalle saattaa toki löytyä myös uudemman kerrostalon katon korkeudella olevista koloista. Vaikkakin vanhemmista arvorakennuksista musta, kirkkoherraksikin kutsuttu lintu, erityisesti pitää.

Vielä yksi musta varhaiskeväinen nopsajalkainen lintu on mainittava, mustarastas. Sen suloisen haikeaa laulua keväällä puun latvassa kaipaa moni. Nyt on sen aika. Parhaiten sitä kuulee tyyninä päivinä meluttomassa ympäristössä. Toki myös ihan kaupungin keskustoissakin laulu säväyttää.

Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen