Uskaltaisin väittää, että itse kukin meistä pysähtyy ainakin jossain elämänsä vaiheessa pohtimaan, mikä meidän tarkoituksemme tällä pallolla on. Miksi ylipäätään olemme täällä? Mikä tekee juuri minusta minut ja miksi? Mikä on juuri se minulle tärkein asia, päämäärä, jonka vuoksi joka päivä nousen sängystä ylös?

Näin suurien kysymysten edessä tuntee itsensä pieneksi ja isot pohdinnat jättää mielellään jollekin viisaammalle ja pätevämmälle. Huolimatta edistyksellisestä opetuksesta ja tutkimuksesta turhauttauttavasti ei tule koskaan olemaan ketään viisasta, joka meille tulisi sanelemaan, keitä me olemme ja miksi ja miten meidän tulisi elämäämme elää.

Se ainoa viisas olet nimittäin sinä itse.

Tarkoituksellisuuden ja merkitysten teemoihin pureutuu logoterapian kehittäjä Viktor Frankl teoksessaan “Ihmisyyden rajalla”. Karujen keskitysleirikokemustensa kautta Frankl kuvaa, kuinka kaiken muun kuin oman alastoman ruumiinsa menettäneenäkin ihminen vielä löytää jostain syyn jatkaa taisteluaan elämästä – tämä syy voi olla mitä pienin, kuten esimerkiksi luonnon ehtymätön kauneus, toisen kanssa jaettu leivänpala tai muutaman minuutin hiljainen hetki itsekseen.

Ehkä nykyajan runsaudessa ja näennäisessä mukavuudessa meiltä tämä yksinkertaisen kauneuden etsiminen puuttuu – toisaalta ehkä maailmaanlaajuinen pandemia on omilta osiltaan pakottanut meitä pysähtymään ja nauttimaan niistä pienistä hetkistä, joista meillä on kaikesta huolimatta vielä mahdollisuus iloita.

Monimutkainen filosofinen kysymys elämän tarkoituksesta ei ole aina miellyttävä. Voin ainakin itse myöntää syyllistyneeni siihen, että olen yrittänyt pohtia pääni puhki jotain objektiivista elämän tarkoitusta lopulta ahdistuen siitä, että sitä ei ole olemassa.

Franklin mukaan tällaista tarkoitusta ei tulisi etsiä – jokaisella on oma erityinen tehtävänsä täytettävänään. Tätä tehtävää ei kukaan tule sinulle kultaisella tarjottimella tuomaan, vaan sinun on itse se löydettävä – ja tämä, jos mikä, on juurikin se ydinasia elämässä.

Emme ole täällä tullaksemme onnellisiksi tai tasapainoisiksi, vaan janoamme haasteita, elämyksiä ja vaarallisiakin tilanteita sopivissa määrin.

Nietzschen sanoin: “Se, jolla on miksi elää voi kestää melkein mitä tahansa miten.”

Hanna Takalo

Kirjoittaja toimii tukihenkilönä Sastamalassa Tukitalo ry:ssä sekä opiskelee psykologiaa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa.