Mikä yhdistää Brexitiä, Ranskan keltaliivejä ja Donald Trumpin valintaa vuoden 2016 presidentinvaaleissa? Jos sastamalalaista kansanedustaja Arto Satosta (kok.) on uskominen, kyseessä on sama ilmiö, joka Suomessa heijastui vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Niissä perinteiset hallituspuolueet menettivät suosiotaan.

Satonen valaisee puoluettaan lähellä olevan Ajatuspaja Toivon julkaisemassa pamfletissa, miten populismin nousu näkyy meillä ja muualla ja avaa tämän ilmiön taustoja.

Alueellinen eriytyminen on totta kaikissa länsimaissa, toteaa Satonen. Ihmisten pettymys ja protestimieliala sataa populistien laariin. London School of Economicsin tutkija Andrés Rodriquez-Posea mukaillen Satonen puhuu alueiden kostosta.

Mitä nämä kostomentaliteetin valtaamat alueet sitten ovat?

Suomessa seutukaupunkeja, joiden elinvoimaa rakennemuutokset, palveluiden keskittäminen ja epäedullinen väestökehitys ovat syöneet. Paikkakuntia kuten Sastamala ja Huittinen. Palvelujen keskittäminen suuriin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin johtaa näivettymisen kehään, jossa seutukaupungit tekevät kaikkensa, mutta ulkopuolinen uhka heittää alati kapuloita kehityksen rattaisiin.

Satonen toivoo kaikkien poliittisten liikkeiden sekä myös valtamedian kiinnostuvan siitä, mitä suurten kasvukeskusten ulkopuolella tapahtuu.

Seutukaupunkeja on 57. Niissä asuu yhteensä yli 900 0000 ihmistä, niissä on noin 355 000 työpaikkaa ja 78 800 yritystä.

”Asia on liian iso ja merkityksellinen vain yksin keskustapuolueelle jätettäväksi, kaikkien pitäisi nyt herätä”, Satonen sanoo.

Etäisyys maakunnan veturista vaikuttaa liikaa

Perinteinen aluepolitiikka ei Satosen mukaan pysty vastaamaan seutukaupunkien haasteisiin. Nykyinen malli, jossa paremmin menestyvät maakunnat tukevat heikommin menestyviä, ei huomioi riittävästi kehityseroja maakuntien sisällä.

Yhtenä ratkaisuna Satonen esittää maakuntakeskuksen ja maakunnan seutukaupunkien välisen yhteistyön laajentamista sopimustasoiseksi. Tällainen yhteistyö tiivistäisi maakuntia sisäisesti ja valtion maakuntakeskukseen antamat tuet hyödyttäisivät laajemmin koko maakuntaa.

”Tampereella pyyhkii hyvin, mutta mitä kauemmas maakuntakeskuksesta mennään, sitä vähäisempi on maakunnan veturin vaikutus. Ei Sastamalaa tai Nokiaa, tai Sastamalaa ja Pirkkalaa voi oikein edes verrata toisiinsa.”

Satosen mukaan Sastamalalla menee silti hyvin, jos vertaa vaikkapa moniin sellaisiin satakuntalaisiin kuntiin, jotka sijaitsevat vastaavan välimatkan päässä Porista. Sastamalaa avittaa laaja elinkeinorakenne ja useampien yritysten halu investoida paikkakunnalle. Vireä raideyhteys Poriin ja Tampereelle on tulevaisuudessa yhä ratkaisevampi tekijä, samoin valtateihin 11 ja 12 tehtävät satsaukset.

Seutukaupungit tarvitsevat työperäistä maahanmuuttoa

Politiikka on aaltoliikettä. Mitä siitä, jos populistien suosion kasvaa?

Satosen kirjasta pilkahtaa varsin synkkä kuva niistä seurauksista, joita esimerkiksi äärimmäinen EU-vastaisuus saa aikaan. Moni Brexitiä kannattanut äänesti itselleen potkut. Talouden alamäki on tosiasia.

Hän nostaa esille myös työperäisen maahanmuuton. Seutukaupunkien maahanmuutto on pitkälti työperusteista, sillä menestyvät teollisuusyritykset tarvitsevat työvoimaa, jota omalta alueelta on rajallisesti saatavilla. Sama pätee Huittisten ja Sastamalan seudulla esimerkiksi maatalouteen.

”Työperäisen maahanmuuton suitsiminen aiheuttaisi seutukaupungeille lisää ongelmia, koska työvoiman saatavuus on yritysten sijoittumisen kannalta keskeinen asia. Tässä suhteessa Perussuomalaiset tarjoaa seutukaupungeille väärän vastauksen.”

”En silti usko, että populismi Suomessa tai paikallisesti johtaisi isossa mittakaavassa radikaaleihin muutoksiin. Uhkana on ihmisten passivoituminen”, Satonen lisää.

Yhteistyötä seutukaupunkien puolesta

Joitakin viikkoja sitten virtuaalisesti järjestetyssä kirjan julkistustilaisuudessa oli puhumassa myös raumalainen kansanedustaja, demareiden Kristiina Salonen.

Eduskunnan seutukaupunkiverkoston puheenjohtajana toimiva Salonen kiitteli kirjaa tavasta, jolla se avaa seutukaupungeissa asuvien sielunmaisemaa. On tärkeää pohtia, mistä protestimieliala kumpuaa ja miksi se yhdistää lähtökohtaisesti hyvinkin erilaisia ihmisiä.

”Populistiset liikkeet vetoavat ihmisiin, joilla on ollut työtä ja jotka ovat menettäneet sen. He ovat elättäneet itsensä – sitten viedään kaikki pois. He kokevat, ettei heille ole paikkaa uudessa työelämässä, oma ja lasten tulevaisuuskuva murenee. Harva pystyy muuttumaan paperimiehestä sairaanhoitajaksi”, Salonen totesi.

”Satosen teos ei ole puoluepoliittinen julistus”, kehui Kristiina Salonen, ”vaikka joitakin asioita Satonen on selvästi käsitellyt siniset silmälasit päässä.”

Mikäs poliittinen pamfletti se sellainen olisi, jossa näin ei olisi tehty?

Oli päässä sitten punaiset, siniset tai vihreät lasit – lienee selvää, että perinteisten puolueiden on kyettävä vastaamaan seutukaupunkien ahdinkoon. Toivottomuutta vastaan tarvitaan myös uskottavaa, puoluerajat ylittävää yhteistyötä seutukaupunkien puolesta. Se on Satosen teoksen ydinsanoma.