Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, ja lomakausi vielä lyhyempi. Kotimaata kiertelevänä eläkeläisenä ei voi olla harmistumatta kahviloiden ja ruokapaikkojen kiinniolosta sunnuntaisin. Pyhätyö on kallista, mutta kerronpa esimerkin.
Humppilalainen ravintola tarjoaa sunnuntaibrunssia. Kattaus on pöydässä klo 12-15 ja paikka on aina täynnä. Omistaja kertoi että sinne tullaan Somerolta asti. Yrittäjäpariskunta ei tietysti joudu maksamaan palkkaa ulkopuolisille.
Mieleen tulee kuitenkin, että muunkinlaiset paikat hyötyisivät suuresti siitä, ettei sadan kilometrin säteellä ole kilpailua. Nykyisellään matkailijat pakotetaan kahville huoltoasemille, vaikka niistäkin monen kahvila on kiinni pyhisin.
Asiaan liittyy myös elokuun surkea tilanne. Koulut alkavat ja loma-ajan palvelut loppuvat, vaikka maassamme on hyvin paljon eläkeläisiä ja muita lapsettomia, jotka säiden salliessa jatkaisivat matkalua – puhumattakaan ulkomaalaisista, joiden loma-aika on nimenomaan elokuu.
Kesäaikana on noin 12 viikonloppua. Pyhätyön rasituksia voisi kompensoida pitämällä paikkaa kiinni arkena – tai huilata ne kesän jälkeiset yhdeksän kuukautta.
On tietysti turha toive että maallistuneessa yhteiskunnassamme jokainen viikonpäivä olisi palkan suhteen samalla viivalla.
Markku Manninen
matkaileva eläkeläinen
Helsinki
