Puolisoni oikea jalka alkoi oireilla parisen viikkoa sitten tavalla, jonka yksissä tuumin diagnosoimme ensin iskiakseksi ja ajattelimme, että kyllä se siitä ohi menee särkylääkkeillä ja lihasrelaksanteilla. Vähänpä siinä vaiheessa tiesimme.
Vietimme loppuviikon mökillä ja viikko sitten maanantaiaamuna olimme lähdössä kotimatkalle. Koska puolisoni kivut olivat vain pahentuneet ja olivat sillä hetkellä jo todella kovat, varasimme ajan mökkimatkamme varrelle Turun Pulssiin, josko sieltä saisi jatko-ohjeet ja ehkä jonkun piikin, jonka turvin pääsisimme kotiin asti.
Erikoislääkärillä olikin heti (myöhemmin oikeaan osunut) aavistus oireiden syystä: hän pisti olotilaa helpottamaan parikin piikkiä, sekä kirjoitti kiirelähetteen Taysin tules-poliklinikalle hoitoon ja tutkimuksiin.
Kotiin pääsimme, mutta kivut yltyivät yltymistään, piikeistä huolimatta. Yöllä ajattelin, että mahtaako kaveri selvitä järjissään edes aamuun. Sitäkin mietin, kestääkö oma pääkoppani. Kivun lamauttama puolisoni ei nimittäin ollut mikään helppo hoidettava…
Heti aamulla soitin Taysin poliklinikalle ja tiedustelin sinne tulleen lähetteen kohtaloa. Kuulin, että sen perusteella voimme odotella kutsua aikaisintaan neljän viikon päästä! Kerroin, että selviämme korkeintaan neljä tuntia, sillä kovatkaan kipulääkkeet eivät enää auta, eikä mies pysy kivuiltaan pystyssä. Kysyin hädissäni, mitä voimme tehdä ja sain ohjeen tilata ambulanssin, kun selvitin osastonylilääkärille miten kivulias potilaan tila on.
Ambulanssi (jonka ammattimaiselle työparillle lämmin kiitos) kuskasi puolisoni Acutaan ja hengähdin jo helpotuksesta. Hengähdin kuitenkin liian varhain: miestä makuutettiin Acutassa kuusi tuntia, eikä suinkaan laitettu eteenpäin osastolle, johon lähete oli tehty.
Acutan päivystävä lääkäri ei myöskään
määrännyt potilasta sen paremmin magneettikuviin kuin röntgeniinkään, eikä tehnyt edes alaraajojen lihasvoimamittausta varvas- ja kantakävelykokeella, jonka oli ensimmäiseksi tehnyt sekä Pulssin erikoislääkäri että myöhemmin tapaamamme ortopedian erikoislääkäri. Acutasta lähes kävelykyvytön mies pistettiin kotiin kovien opiaattien ja tsemppiviestin saattelemana.
Hakiessani potilasta kotiin hän oli jo varannut ajan yksityiselle ortopedian erikoislääkärille heti seuraavalle päivälle.
Mies ei pystynyt enää edes istumaan, vaan auton penkki oli laitettava makuuasentoon. Käynti yksityisellä ortopedian erikoislääkärillä pisti asioihin vauhtia. Kokenut lääkäri epäili heti, että tilanne vaatii pikaisia toimenpiteitä ja laittoi lähetteen Taysiin, suoraan ortopedian puolelle.
Vihdoin mies pääsi magneettikuviin ja röntgeniin, jonka jälkeen alettiinkin jo valmistella lannerangan välilevytyräleikkausta. Hermot olivat kovassa puristuksessa ja mikäli sairaalan epikriisistä jotakin ymmärrän, leikkaus oli tässä tilanteessa aivan välttämätön toimenpide.
Kipu jäi leikkauspöydälle, mutta kyllä tämä tapaus herätti monenlaisia kysymyksiä. Ihan pelottaa mikä on terveyspalveluiden saatavuuden tilanne tulevaisuudessa. Jos hallituksen sote-esitys menee läpi, niin yksityisten toimintaedellytykset todennäköisesti kapenevat ja hoitoon pääsy niiden kautta vaikeutuu.
