Saku Metsälä taltioi taas Vammalan urheiluhistoriaa – Dokumentti on ”parasta ikinä” -materiaalia 1950-luvulta

Saku Metsälä löysi aarteen tutustuessaan Jaakko Hakasen jäämistöön.

Entinen tyrvääläinen, nykyinen Sastamalan vapaa-ajan asuja, Saku Metsälä on vuosien varrella taltioinut ja kerännyt paikalliseen elämänmenoon ja erityisesti urheiluun liittyvää tietoa. Miehellä tuntuu olevan aina jokin kiinnostava projekti työn alla, ja yksi tuoreimmista avaa myös kunnallisen päätöksenteon vaiheita.

Metsälä on nimittäin digitoinut Vammalan urheilulautakunnan vuosien 1949 – 1959 pöytäkirjat. Hän sanoo saaneensa pöytäkirjat hyppysiinsä vahingossa.

”Kun viime syksynä työstin Tyrvään Kisa 100 vuotta -projektia, vinkkasi Pohjanheimon Taina, että hänen tätinsä tavaroissa saattaisi olla minua kiinnostavaa materiaalia. Kun pääsin tutustumaan Tainan papan Jaska Hakasen jäämistöön, löysin kyseisen aineiston”, Metsälä selvittää.

Tyrvään Kisan pitkäaikainen puheenjohtaja, puuseppä ja myöhemmin kenttämestarina toiminut Jaska Hakanen vaikutti ensin Tyrvään urheilulautakunnassa ja kuntaliitoksen jälkeen Vammalan urheilulautakunnassa. Pöytäkirjat tosin kertovat sellaisenkin faktan, että kuntien lautakunnat pitivät paljon yhteisiä kokouksia jo ennen yhdistymistä. Kokouspaikkoja olivat pääasiassa Ravintola Sastamala ja Hotelli Tyrvää.

Metsälä vietti pikkusällinä paljon aikaa Keskuskentällä, jossa Jaakko “Jaska” Hakanen toimi kenttämestarina.

”Hän kertoili meille vuosien aikana monenmoista, eikä me niistä uskottu puoliakaan. Myöhemmin olen tutustunut Tyrvään Sanomien sodanjälkeisiin vuosikertoihin ja sen myötä suuri osa lapsena kuulluista jutuista ja asioista on pulpahtanut todellisina eteen”, Saku Metsälä kertoo.

“Julkaisulla on useita ulottuvuuksia”

Urheilulautakunnan pöytäkirjat tarjosivat kuitenkin täysin autenttisen tietolähteen. Metsälä sanoo ymmärtäneensä niiden arvon heti.

”Julkaisulla on useita ulottuvuuksia. Ensinnä, ne kattavat aukottomasti paikkakunnan vuosien 1949-1959 urheilutapahtumat ihan kaikkien lajien osalta. Toiseksi niistä käy ilmi, ketkä henkilöt niin Tyrväällä kuin Vammalassa touhusivat urheiluasioiden parissa.”

Kolmanneksi dokumentti on Metsälän mukaan ”parasta ikinä” -materiaalia kyseiseltä ajanjaksolta, eikä mistään saa vastaavaa yhtä kompaktia yhteenvetoa aikakauden tapahtumista.

”Kun pöytäkirjojen antia on vielä täydennetty lehtileikkeillä ja valokuvilla, sanoisin 250-sivuisen lopputuleman olevan lisensiaattityön ja tohtorin väitöksen väliltä”, Metsälä naurahtaa.

Pöytäkirjojen lisäksi aineisto pitää sisällään vanhoja lehtileikkeitä. Moni lautakunnassa suunniteltu ja päätetty asia tuli tallennetuksi paikallismedian toimesta.

Urheiluhenkeä ja suorituksia Zatopekin malliin

Neljäs huomionarvoinen asia on, että pöytäkirjoja lukiessa todella tajuaa, kuinka molempien paikkakuntien eri urheiluseurojen puuhamiehet toimivat saumattomasti hyvän yhteistyön hengessä. Moni urheilulautakunnassa vaikuttanut oli myös aktiivinen seuratoimija ja monella tapaa sitoutunut asialleen.

Urheilutapahtumia järjestettiin paljon hiihtokisoista katuviestijuoksuihin, joissa kärkikahinoihin ylsi useana vuonna Tyrvään yhteiskoulun urheiluseura Raju. Hauskana aikalaiskuvauksena mainittakoon lehtileike, joka kertoo, että vuoden 1953 kisoissa Rajun voittajajoukkueen ankkurina viiletti ”Zatopekin tyylillä” Lauri Punto. Seuraavana vuonna yhteiskoulun pojat hävisivät Sammaljoen Sampolle. Liikelaitosten sarjassa menestystä niitti usein Vammalan Kirjapainon joukkue.

Lautakunnat kehittivät yhteistyössä urheiluseurojen kanssa myös palloilulajeja ja jääkiekon peluun mahdollisuuksia. Erityinen ponnekkuus vallitsi Kaalisaaren alueen kehityksen vauhdittamisessa. Talkootyötä tehtiin kautta linjan ja lajien urheiluhengen innoittamana.

25. tammikuuta 1949 pidettiin Tyrvään ja Vammalan urheilulautakuntien yhteinen kokous. Paikalla olivat Tatu Pohja, Uuno Ulvio ja Jaska Hakanen Tyrväästä sekä Kalle Liuhala, Antti Sillanpää ja Reino Saloniemi Vammalasta. Myöhempinä vuosina pöytäkirjoissa toistuvat edellä mainittujen lisäksi osallistujina muun muassa myös Erkki Hietamo, Olavi Raivio, Martti Valkeaniemi, Vallu Stenvall ja Nestori Kaasalainen.

Kun opettajat närkästyivät…

Puhetta ja porua vuosikymmeneen mahtui myös jos jonkinlaista. Vuonna 1952 urheilulautakunnat organisoivat alueen koululaisten hiihtomittelöt Muistolassa. Koulun opettajakunnassa herätti pahaa mieltä mieltä lapsille soitettu musiikki, se kun oli luonteeltaan ”lasten sieluja turmelevaa imelää tanssisävelmää ja korviasärkevää iskelmää”. Joukko opettajia oli sitä mieltä, että meno kisapaikalla oli ristiriidassa koulutyön kasvatushengen kanssa.

Dokumentti ei kerro kenen artistin tai yhtyeen kappaleet tapahtumassa olivat soineet, mutta lautakuntien jäsenten paikallislehden yleisönosastolle laatima vastaus on kipakka. Tässä siitä ote:

Tilaisuuden aikana ei soitettu yhtään levyä, jota lapset eivät kuulisi kodeissaan ja muualla joka päivä. Valitamme, jos ne ylittivät ”Opettajan” henkisen käsityskyvyn rajat…Meidän mielestämme reipas ajanvietemusiikki on täysin paikallaan urheilukilpailujen välipaloiksi. Lopuksi huomautamme ”Opettajalle”, että tulemme jatkuvasti pyrkimään siihen, että lapset ja nuoret suurin joukoin vedetään urheilun ja yleensä reippaan liikunnan pariin.

Tämä kuva Saku Metsälästä otettiin keväällä, kun Kaalisaaren hyppytornissa oli vielä kolme tasoa. Kuva: Minna Isotalo.

Harrastamisen meininki muuttuu

Juttutuokion edetessä Saku Metsälä haluaa viilata paikallisidentiteettiään koskevaa lausumaa. Koska hänen syntymäkotikuntansa on Harjavalta, hän ei koe olevansa ehta tyrvääläinen, vaan paremminkin ”wanna-be-tyrvääläinen”.

Asia selvä. Mutisen silti vastalauseen. Jos joku on muuttanut kahden kuukauden ikäisenä Tyrväälle, elänyt täällä niin kuin Metsälä on elänyt ja edelleen pitää paikkakunnasta kiinni, uskallan kutsua häntä entiseksi tyrvääläiseksi – syntypaikasta viis.

Metsälä toteaa olevansa 1960- ja 70 -lukujen lapsi ja nuori. Harrastamisen meininki oli silloin kovin erilainen kuin tänään.

”Urheiluolosuhteet olivat muutaman dekadin perässä nykypäivästä, joskaan se ei meitä millään muotoa haitannut. Jos ei jotain järjestettyä toimintaa, paikkaa tai tapahtumaa ollut, junailtiin kaikki itse. Näin jälkeenpäin ajateltuna meille tarjottiin riittävästi aivan kaikkea, eli mistään ei oltu paitsi.”

Nuori Saku kokeili tietysti kaikkia lajeja, kuten kaikki muutkin kaverit, mutta eniten mukaansa tempasivat jalkapallo ja jääkiekko.

”Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni VaPSin mies. Lehtisen Jussin ja hänen tiiminsä puoleen kumartaa moni varttuneempi kaveri vielä tänäkin päivänä”, hän tuumaa.

Kalssu ry julkaisee pöytäkirjat

Urheilutietäjä Saku Metsälä seuraa edelleen tiivisti, mitä Sastamalan kunnallispolitiikassa ja etenkin liikunnan saralla tapahtuu. Kovasti on paikkakunnalla ollut muutoksia, eivätkä kaikki miehen mielestä niin hyviä.

Viimeksi Metsälää on riipaissut Kaalisaaren hyppytornin tuho. Nähtäväksi jää saadaanko nykyisen torson tilalle minkälainen tekele. Oli se miten uusi ja uljas tahansa, pala paikallishistoriaa jyrättiin vanhan mukana.

Koska hyppytornin suojelemiseksi ja Kaalisaaren kehittämiseksi perustetulla Kalssu ry:llä kuitenkin oli Metsälän mielestä todellista yritystä pelissä, päätti hän lähestyä yhdistystä kokoamansa dokumentin tiimoilta. Vammalan urheilulautakunnan vuoden 1949 – 1959 pöytäkirjoihin oheismateriaaleineen voi tutustua pian Kalssu ry:n verkkosivuilla. Ne julkaistaan pdf-tiedostona ensi viikolla osoitteessa www.kalssu.fi

Pala paikallishistoriaa tämäkin – ote Vammalan urheilulautakunnan pöytäkirjasta vuodelta 1949.

Jätä kommentti