“Näkäräinen nostaa riemun kattoon” – Lue lukijan kirjoittama runo

Kuvituskuva.

Näkäräinen, pieni,

pöydälle kiipi. 

Kohta tuo hellästi,

hattuun, hiipi.

Yömyssyn tavoin, 

se, lämmittää siellä.

Vaik, ois, miten pirun kova,

pakkassää siellä.

Näkäräinen, nostaa, 

riemun otsaan

vaikka sen, yrjö-poika,

karmeesti kostaa.

Mut helpottaa kohta,

kun yrjö, tulee ulos.

Sehän on näkäräisen vierailun tulos.

Yrjö, ja näkäräinen,

ovat melkoiset humut.

Kun pollasta kuuluu,

juhlien, kumut.

Näkäräinen pollaan

juhlaa kantaa, 

niin yrjö-poika silloin,

ylen antaa. 

Näkäräinen

ei ole juhlissa tiellä,

eikä myös yrjö-poika

alkuun vielä.

Näkäräinen kun juhlissa

totiveden keittää,

niin yrjö sen myöhemmin,

viheriölle heittää.

Näkäräinen nostaa

riemun kattoon,

mut yrjö-poika kohta,

sen painavi mattoon.

Näkäräinen on 

se riemurinta.

Ja yrjö – sen perskeleen – 

maton hinta.

Lännen tuohella

saa totia ostaa.

Ja kyllä, se hetkeksi, 

hattua nostaa. 

Ennen kuin yrjö tulee

kuvaan mukaan.

Ei tuota vältä, Sandels, Döbeln,

ei kukaan. 

Pertti Uihero

Jätä kommentti