Usein tuntuu, että vallitseva ajatus on se, että asioihin ei voi vaikuttaa. Poliitikot tekevät päätökset – huonot tai hyvät, ja sitten voimme arvioida kahvipöytäkeskusteluissa miten hyvin onnistuttiin. Ehkä usein myös ajatellaan, että kuntalaisia kuunnellaan vain neljän vuoden välein – vaaleissa. Aina ei ajatella, että omalla äänellä tai näkemyksellä olisi painoarvoa.

Uutena ja nuorena kuntapäättäjänä on oppinut, että usein voimakkain ja painokkain ääni on kuitenkin se, mitä kylillä puhutaan. Monet päätökset ovat perusteltu, oikeutettu ja selitettykin sillä, mikä yleinen mielipide kulloinkin sattuu olemaan. Se kertoo siitä, että ne tuttujen kohtaamiset kauppahyllyjen välissä, soitot tuntemattomasta numerosta ja puheet kahvilaparlamenteissa vaikuttavat siihen, miten päätökset tehdään. Jos saa äänensä kuuluviin – on osana muodostamassa sitä kuvaa, jota kylillä puhutaan.

Itse päättäjänä on yrittänyt aistia sitä, mitkä ovat ihmisten haaveita, toiveita ja unelmiakin. On helpompi tehdä päätöksiä, kun tietää mitä ihmiset ajattelevat. Siksi usein itsekin päättäjänä toivoisi, että puhelin soisi sittenkin useammin.

Kaikki päättäjät ovat melkoisen suurten asioiden edessä: ensi vuoden alusta kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille, joille päättäjät valittiin tammikuussa. Huittisissa edelleen kouluinvestointi on päällä, muuttotappio ei tunnu loiventuvan ja kaupunginjohtajan valinta suoritetaan keväällä. Tämän kaiken myllerryksen keskellä alue- ja kuntapäättäjät tarvitsevat evästystä, rohkaisua ja kritiikkiäkin. Siispä kuntalainen: ota viikon tavoitteeksesi pirauttaa tutulle päättäjälle ja anna katsaus ajankohtaisiin asioihin.

Monesta kohtaamisesta on nimittäin tullut kokemus, että monella olisi enemmänkin sanottavaa oman kunnan ja kotiseudun asioihin. On päättäjien tehtävä luoda väylät ja olla tavoitettavissa – jatkuvasti. Panos-hyötysuhde on muuten usein aika hyvä, päättäjät voivat nimittäin vastata aika laajastikin kuntalaisten arkea koskettaviin huoliin – oli kyse sitten tien aurauksesta, miten nopeasti omahoitaja soittaa takaisin tai mistä koulubussi kulkee.

Arjen pienten asioiden kuunteleminen ja parantaminen on aitoa ruisleipäpolitiikkaa. Liian usein politiikassa mittakaavat hämärtyvät päätettäessä miljoonista ja sadoista tuhansista siitä, mitkä ovat jokaisen arkea lähellä olevia pieniä asioita. Ja niistä päättäjien pitäisikin olla kiinnostuneita – vastata puhelimeen ja jututtaa tuttuja maitohyllyllä.

Joonas Immonen

Kirjoittaja on 21-vuotias Huittisten kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja Satakunnan Keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja.