Sain vuonna 2018 sosiaalitoimelta oikeuden käyttää vammaiskuljetuspalvelua asiointeihin/virkistyskäynteihin, joihin ei Uotsolasta omin voimin pääse, tai joita ei paikkakunnalla ole. Käytännössä se tarkoittaa ajelua taksilla linja-autolipun hinnalla koti- ja naapurikuntien alueella, julkista liikennettähän ei ole ollut vuosikymmeniin, eikä Salesta lääkkeitä tai saappaita saa, tai rollaattorilla joka paikkaan pääse.

Vammaispalveluohjeissa mainitaan 50 km kohtuullistamisraja, mikäli matka suuntautuu palvelualueen ulkopuolelle ja se on käytössä ainakin Tampereella, Sastamalassa ei ole. Uotsolasta siis pääsee yhteen ilmansuuntaan 110 km päähän, toiseen vajaan 40 km päähän, koska välissä on byrokraattinen raja.

Luonani käy aika-ajoin henkilökohtainen avustaja auttelemassa asioissa, joihin en fysiikkani ja näköni vuoksi kykene. Hän saapuu junalla Tampereelle, mistä kyllä pääsee Sastamalaankin, mutta se vaatii junanvaihdon ja kohtuuttomasti odottelua. VR on koronan ja vähäisen liikenteen vuoksi lopettanut suoran henkilöliikenteen Helsingin ja Porin välillä Tampereen kautta.

Mainitusta syystä anoin poikkeuslupamatkoja Uotsolasta Tampereelle ja takaisin noin 1 krt/kk. Tiedustelin asiaa puhelimitse vammaiskuljetuspalvelun alun perin myöntäneeltä henkilöltä ja hän antoi ymmärtää kyseessä olevan vain muodollisuus, mikä selviää vapaamuotoisella kirjeellä ja mistä itse asiassa oli jo aiemmin sovittu, kunhan poikkeuslupamatkojen kohde on tarkemmin selvillä. Viikkojen odottelun jälkeen sainkin vastauksen, missä kahden sosionomin voimin ilmoitettiin, ettei matkoja myönnetä, mutta valittaa voi ja asia käsitellään uudelleen “tiimissä”.

Asiaa käsiteltiin sitten kampaviinerikokouksessa muutama viikko ja lopputulema oli sama, mikä aiemminkin, sillä lisäyksellä, että valittaa voi Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Kysymyshän tässä on vain taksiajelusta välillä Nokia-Tampere-Nokia, mikä ei sosiaalitoimelle merkitse yhtikäs mitään, mutta aiheuttaa asiakkaalle 80 euron menoerän/sivu. Valituksen päätöksessä mainittiin myös, ettei kuvauksen mukainen henkilökohtainen avustaja ole sosiaalitoimen järjestämä “välttämätön”, niin kuin sekin muka olisi viranhaltijan arvioinnin asia. Kai minä nyt itse tarpeeni tiedän.

Kiirettä kuulemma sosiaalitoimessa pitää, eikä mikään ihme, kun hyötysuhde on sama, kuin muinaisessa kuulamoottorissa: 20 prosentin hyötysuhteesta 80 prosenttia menee käynnissä pitämiseen.

Että tällaista viranomaispalvelua tässä hyvinvointialueiden täyttämässä maailman onnellisimmassa maassa, mikä, yllätys yllätys, onkin vasta Euroopan kolmanneksi onnellisin maa.

Risto Heininen