Pihlajalinnan ylläpitämä Karkun vastaanottokeskus sai ensimmäiset asukkaansa maanantaina. Sastamalan kaupunginjohtaja Jarkko Malmbergin mukaan Karkkuun saapui 53 ukrainalaista, joista 12 on lapsia.
Vielä tiistaina Malmberg ei tiennyt minkä ikäisiä lapsia Karkkuun on tullut. Kuluvan viikon aikana selviää, aloittaako heistä joku suomen kielen opiskelun mahdollisesti Marttilan koulussa tai Sylväällä.
Kaupunginjohtajan mukaan ei siis ole itsestään selvää, että Karkun kouluun perustetaan valmistavan opetuksen ryhmää. Karkkuun odotetaan loppuviikosta lisää sotaa pakenevia ihmisiä.
”Moni asia on tässä vaiheessa vielä avoinna. Missä opetusta järjestetään, riippuu lasten lukumäärästä ja asuinpaikasta. Voi olla niinkin, että perheitä muuttaa asumaan kaupungin vuokra-asuntoihin Vammalaan”, Malmberg sanoo.
Tällä hetkellä Lousajassa on Ukrainan sotaa paenneiden käytössä kaksi vapaaehtoisten kalustamaa asuntoa. Malmbergin mukaan kapasiteettia kaupungilla on tähän tarkoitukseen yhteensä noin 20 asunnon verran.
Palveluiden järjestäminen haaste – osa lähtee ja osa voi jäädä
Kaupunki tekee tiivistä yhteistyötä niin Karkun vastaanottokeskuksen kuin Maahanmuuttoviraston kanssa.
”Maahanmuuttovirasto on pyytänyt kuntia avuksi, jotta ukrainalaisia voitaisiin hajauttaa useampaan paikkaan ja heille pystyttäisiin löytämään asunnot ja turvaamaan tarvittavat palvelut. Pyrkimyksenä on koordinoida asiaa Pirkanmaan laajuisesti”, Malmberg selvittää.
Käytännössä jokainen tilapäista suojelua tarvitseva ihminen on kirjoilla jossakin vastaanottokeskuksessa, vaikka asuisikin kunnan järjestämässä asunnossa. Malmbergin mukaan yksityismajoituskin on mahdollinen, mutta valtio ei korvaa majoituksen järjestäjälle toiminnasta aiheutuvia kuluja.
”Kunnille kulut korvataan. Tarkkaa tietoa ei tosin ole milloin ja minkä verran korvausta saa. Tilanne on kunnan näkökulmasta samankaltainen kuin koronaviruspandemian torjunnassa: toimiin on ryhdyttävä heti, mutta yksityiskohdat selviävät vasta myöhemmin.”
Ukrainalaisten kohdalla vaikeuskerrointa kunnan näkökulmasta lisää se, ettei kukaan voi tietää miten kauan he ovat Sastamalassa. Kukaan ei tiedä milloin sota loppuu.
”Heistä osa haluaa varmasti sodan loputtua palata välittömästi kotimaahansa, osa haluaa ehkä jäädä pysyvämmin. Siksi kotouttaminen on tärkeää. Ukrainalaisilla on myös oikeus tehdä työtä täällä, ja siihen liittyen he voivat tarvita erinäisiä palveluita”, Malmberg sanoo.
