Huittislainen ylämaankarjaa kasvattava Jenni Kutila teki viikko sitten maanantaina järisyttävän löydön Suttilassa sijaitsevan Vahelan Luomutilan laitumen reunalta. Kaatuneen puunrungon takaa paljastuivat vastasyntyneen vasikan jäänteet.
“Vasikan löytöpaikalla oli kaksi peräkkäistä tolppaa poikki, mikä mahdollisesti viittaa siihen, että jotain taistelua siellä on käyty”, Kutila kertoo.
Paikalle kutsuttu petoasiantuntija osasi nopeasti vahvistaa Kutilan epäilyt, että vasikka oli joutunut suden suuhun.
“Petoasiantuntija arvioi, että vasikka oli otettu pian syntymän jälkeen. Yhdessä petoasiantuntijan ja isäntä-Jessen kanssa päättelimme jäänteiden perusteella myös, että vasikka oli syntynyt elävänä”, Kutila sanoo.
Arviota tukee se, että syrjäinen paikka sopii Kutilan mukaan hyvin poikimispaikaksi.
“Ylämaankarja viihtyy tavallisesti varsin tiiviissä laumassa ja on aika harvoin siinä kohdassa laidunta, mistä jäänteet löytyivät. Siksi on todennäköistä, että nauta oli vetäytynyt yksin poikimaan ja susi pystyi sen vuoksi viemään vasikan.”
Eläinten turvallisuus mietityttänyt jo pidempään
Susihavaintoja on tehty Suttilassa viime vuosina tihenevään tahtiin. Kaukana eivät ole myöskään Huittisten ja Säkylän rajalla asuvaan laumaan kuuluvat sudet.
Kutila kertookin susiasian käyneen hänellä mielessä aika ajoin.
“Totta kai eläinten turvallisuus on mietityttänyt minua paljonkin. Kysyin jo ennen korona-ajan alkamista riistanhoitoyhdistykseltä pariinkin otteeseen, olisiko meidän mahdollista saada tilalle petoaitoja susilta suojaamaan, mutta sain vastauksen, että aidat menevät lammastiloille”, Kutila kertoo.
Kutila ymmärtää, että lammastilat ovat luonnollisesti vielä nautatiloja suuremman petoriskin alla, eikä hänkään pitänyt petovahinkojen riskiä kovin suurena ennen viikon takaista löytöä.
“Olen itse nähnyt tilanteen, jossa naudat pelästyivät vierasta koiraa, muodostivat vasikoiden ympärille ringin ja uhkasivat koiraa sarvillaan. Tämän vuoksi ajattelin, ja uskon edelleen, että tavallisesti isot naudat pystyvät suojelemaan vasikoita. Tässä tilanteessa nauta oli yksin syrjässä, eikä sen vuoksi pystynyt suojaamaan vastasyntynyttä vasikkaa”, Kutila arvelee.
Tällaisten tilanteiden varalta Kutila näkee petoaidan eläinten suojaamiseksi tärkeänä ja aikoo hakea sitä tilalle.
Mikäli valtio myöntää aidan, tarvikkeet ovat tilalle ilmaiset, mutta pystyttäminen jää kasvattajan tehtäväksi.
“Meillä itsellämme ei ole varaa sitä hankkia, mikä on surullista, mutta todellista nykypäivän maatilojen elämää”, Kutila sanoo.
Tapahtunut ei aiheuta susivihaa
Petovahingot ovat nautatiloilla suhteellisen harvinaisia, joitakin tapauksia on kuitenkin ylämaankarjatiloillakin ollut, ja ne tuntuvat olevan lisääntymään päin.
“Meillä ilveskin kulkee tässä ihan nurkilla usein, mutta se ei ole toistaiseksi aiheuttanut mitään isompaa harmia meidän eläimillemme”, Kutila kertoo. “Hieholauma on viime aikoina ollut levoton ja ensin ajattelin sen johtuvan ilveksistä, mutta nyt on todettava, että todennäköisempää on aiheuttajaksi epäillä susia”, hän jatkaa.
Minkäänlaista susivihaa Kutila ei ikävänkään tapauksen jälkeen koe.
“Toki vasikan kohtalo tuntuu näin eläinrakkaana ihmisenä pahalta ja löytö järisytti, mutta ymmärrän, että jollain tavalla tapahtunut on myös luonnollista”, hän pohtii.
Samaan aikaan susien pelottomuus ihmistä kohtaan kuitenkin myös mietityttää Kutilaa. Vasikan jäänteet löytyivät vain noin sadan metrin päästä perheen kotitalosta.
“Meillä on pieniä lapsia, joten kyllä se hiukan mietityttää, että sudet tulevat näin lähelle. Ajattelisin, että ihmisen hajun pitäisi pitää sudet vähän etäämmällä, mutta näin ei selvästi ole.”
Lisäksi susille riittää lähimetsissä yllin kyllin ruokaa peurojen muodossa, joten senkään ei pitäisi ajaa petoja asutuksen lähelle.
“Kyllä tämä tietynlaista varovaisuutta aiheuttaa ja lasten kanssa lähtee jatkossa pyöräilemään mieluummin pitkin pyörätietä kuin metsänreunustaa”, Kutila sanoo.
Eläimiä Kutiloiden on mahdotonta valvoa jatkuvasti.
