Pitkis-huumaa jo 16:n vuoden ajan – Liikuntaleiri on sastamalalaisen Hennariina Koivuniemen kesän kohokohta

Hennariina Koivuniemi ei ole jättänyt yhtäkään Pitkis-Sportia väliin ensimmäisen leirinsä jälkeen. Ilman koronapandemiaa takana olisi jo 18 Pitkistä Kokemäellä. Kuva: Hennariinan kotialbumi.

Liikuntaleiri Pitkis-Sport on parhaillaan käynnissä Kokemäen Pitkäjärvellä. Leirin tavoitteena on tutustuttaa lapsia ja nuoria eri liikuntalajien saloihin ja siten saada heidät viihtymään liikunnan parissa. Ensimmäinen Pitkis pidettiin 60-luvulla, joten tänä päivänä leirillä liikutaan parhaimmillaan jo kolmannen sukupolven voimin.

Pitkän Pitkis-historian on ehtinyt kerryttää myös sastamalalainen Hennariina Koivuniemi, jolle tämänvuotinen leiri on jo kuudestoista. Leirejä olisi plakkarissa kaksi enemmän, ellei koronavirus olisi laittanut tapahtumia tauolle.

”Pandemian takia leiri tässä muodossaan jäi kahtena kesänä pitämättä”, puhelimitse Kokemäeltä tavoitettu Koivuniemi kertoo.

Hennariina Koivuniemi on nyt 29-vuotias. Ensimmäinen Pitkis on silti yhä kirkkaana mielessä.

”Olin leirillä pikkusiskoni kanssa. Koulussa jaettiin mainoksia Pitkiksestä ja ajattelin, että tuonne mennään. Leiri vei heti mennessään.”

Ensimmäisinä vuosina Koivuniemi osallistui Pitkikseen leiriläisenä. 15-vuotiaana hän kävi nuorisojohtajakurssin, jonka jälkeen harjoitteli kahden kesän ajan ohjaajan tehtäviä. Siitä lähtien hän on ohjannut leirillä eri-ikäisistä lapsista koostuvia ryhmiä.

”Yleensä olen opettanut tennistä, sillä harrastan lajia itsekin. Tänä vuonna tenniksen opetus ei toteutunut, kun halukkaita ei ollut tarpeeksi, joten olen ohjaamassa yleisurheilua.”

Ennemmin epävakaista kuin kova helle

Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n järjestämälle viikon mittaiselle leirille osallistuu tänä vuonna noin 650 lasta ja nuorta ja ohjaajia on 150. Määrä kuulostaa paljolta, mutta Hennariina Koivuniemi on eri mieltä.

”Leiriläisiä on noin tuhat vähemmän kuin aiempina vuosina. Tuntuu, että täällä on hiljaista ja tosi vähän telttoja!” hän naurahtaa.

Parin vuoden koronatauon jälkeen Pitkäjärvelle on löytänyt tiensä iso joukko ensikertalaisia. Osaa heistä on luonnollisesti jännittänyt, sillä leiri saattaa olla ensimmäinen pidempi aika poissa kotoa. Ohjaajan tehtäviin kuuluukin paitsi lajiopetus myös huolenpito mahdollisen koti-ikävän iskiessä.

”Välillä yö saattaa mennä valvoessa, jos jollakin on kova ikävä kotiin. Silloin on tärkeintä olla seurana ja tukena, ja ottaa tilanne haltuun juttelemalla ja kuuntelemalla. Päivisin on onneksi niin paljon touhua, että yleensä uni tulee illalla nopeasti.”

Sää kuluvalla viikolla on ollut varsin vaihteleva ja vettä on satanut välillä rankastikin. Koivuniemen mukaan pieni epävakaisuus on silti helpommin siedettävissä kuin kova helle.

”Pienen sateen takia ei opetusta keskeytetä, mutta tällä viikolla on jouduttu välillä tulemaan pois kentältä, kun sen pinta muuttui niin liukkaaksi.”

Viikonloppu menee nukkuessa

Perinne ja kesän kohokohta. Sellaiseksi Hennariiina Koivuniemi Pitkis-Sportia kuvailee.

”Kesälomani alkaa aina Pitkis-viikosta. Parasta ovat elinikäiset ystävät, joita sain heti ensimmäiseltä leiriltä. Monet ohjaajat ovat aiemmilta vuosilta tuttuja ja heidän kanssaan juttu jatkuu siitä, mihin se vuosi aiemmin jäi. Lisäksi itse tapahtuma on todella hieno ja hyvin järjestetty”, hän kehuu.

Vaikka Koivuniemi toimiikin leirillä ohjaajana, tulee hänen itsensäkin harrastettua viikon aikana vähintään hyötyliikuntaa.

”Eilisen päivän aikana kävelin 16 kilometriä.”

Pitkis-Sport päättyy huomenna perjantaina juhlallisesti leirilipun laskuun. Koivuniemi myöntää, että tunnelma on silloin haikea.

”Toisaalta olen onnellinen, että leiri on taas ohi, sillä viikko menee yleensä aika vähillä unilla. Leirin jälkeiselle viikonlopulle ei kannatakaan suunnitella mitään ohjelmaa, vaan se menee pitkälti nukkuessa.”

Koivuniemen vapaaehtoistyö leirillä on huomioitu arvonimellä. Kahdentoista leirikerran jälkeen hänestä tuli Pitkis-neuvos. Seuraava etappi on pyöreissä vuosissa, sillä 20. leirin jälkeen myönnetään Pitkis Pro -arvonimi. Se on myös  sastamalalaisen tähtäimessä.

”Huipulle saakka”, Hennariina Koivuniemi tuumaa.

Sateen sattuessa sateessa. Tämän vuoden leirillä olosuhteet ovat olleet paikoitellen melko epävakaiset. Kuva: Hennariinan kotialbumi.