Alueviestin toimitukseen yhteyttä ottanutta lukijaamme mietityttää Sastamalan pääkirjaston edustalla oleva kukkamaa. Hän haluaa tietää, mistä tuli idea reunustaa kirjaston pihan kukkapenkki kirjoilla.
”Minusta idea on erikoinen. Kuinka monta kirjaa siihen on käytetty ja ovatko ne sellaisia poistokirjoja? Mitä kokonaisuudella halutaan viestittää?” lukijamme kysyy.
Käännyimme asiassa idean äidin, erikoiskirjastonhoitaja Petra Mäkelän puoleen. Hän selvittää, miten kirjamuurilla reunustettu kukkapenkki syntyi ja mitä kaikkea projektiin liittyi.
”Vaalin pörriäisiä houkuttelevia kasveja omalla kotipihallani, ja viime kesänä aloin katsella pääkirjaston ympäristöä sillä silmällä, josko sielläkin voisi osan nurmea korvata perennoilla”, hän kertoo.
Saatuaan projektille vihreää valoa kirjastonjohtajalta, Mäkelä otti yhteyttä kaupunginpuutarhuri Suvi Isosäviin, jonka hän tiesi myös olevan kiinnostunut monimuotoisuuden lisäämisestä kaupungin viheralueilla. Yhdessä he suunnittelivat istutukselle paikan ja etenemisen suuntaviivat.
Samaan aikaan kaupunginkirjastolla oli urakoitu niin sanotun poistovelan parissa, ja poistokirjoja oli Mäkelän mukaan tavallistakin enemmän pääkirjaston ahtaissa varastotiloissa. Joten käsillä oli mahtava tilaisuus lähteä kokeilemaan kirjoilla kohotetun kukkapenkin rakentamista.
”Niinpä sopivan kokoisia poistokirjoja varastoitiin istutusta varten sen sijaan, että niistä olisi revitty kannet irti ja laitettu sisus paperinkeräykseen. Kirjoissa olevat muovit poistettiin tarkasti, jotta ne eivät päätyisi maaperään mikromuoviksi”, Mäkelä kertoo.
Näkymätöntä näkyväksi
Mäkelän mukaan pörriäispenkiksi nimetty projekti antoi mahdollisuuden tehdä näkyväksi joitakin sellaisia kirjastotyön osa-alueita, jotka usein jäävät piiloon, tai joiden ei ymmärretä olevan osa sitä kokonaisuutta, jota laki yleisiltä kirjastoilta edellyttää.
Tällaisia asioita ovat – kokoelmatyöhön liittyvän kirjojen poistamisen lisäksi – esimerkiksi aktiivisen kansalaisuuden tukeminen ja yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Lähtökohdaksi projektissa otettiinkin alusta asti se, että kuntalaisia pyritään saamaan hankkeeseen mukaan.
Mäkelä kartoitti istutukseen sopivia kasveja ja suunnitteli istutuksen pääpiirteittäin. Kaupunginpuutarhuri järjesti nurmikon kuorinnan ja multakuorman. Kirjaston tehokaksikko, Riina Lappalainen ja Samu Leppänen, urakoivat Mäkelän kanssa kirjamuurin istutusalueen ympäri.
Kasveja ja talkoolaisia istutuksen rakentamiseen etsintäkuulutettiin kirjaston toimipisteissä, pääkirjastolla järjestetyssä puutarhapäivässä, sosiaalisessa mediassa ja lehdistötiedotteella.
”Monia toivottuja lajeja saatiinkin lahjoituksina ja joitakin kaivoin ylös myös omasta pihastani”, Mäkelä sanoo.
Kesäkuun puolivälissä järjestettiin istutustalkoot. Talkoopäivänä istutuksen runko tuli suurin piirtein valmiiksi. Ensi kesää ajatellen löytyy penkistä vielä paikkaa täydennyskasveille.
”Erityisesti kaipaan vielä alkukesän kukkijoista arovuokkoja ja laukkoja sekä syyskesän kukkijoista maksaruohoja. Myös istuskelupaikka pörriäispenkin keskelle odottaa toteuttamistaan.”
Tarkoituskin homehtua ja sammaloitua
Petra Mäkelä kertoo, että häneltä on kysytty monta kertaa, eivätkö kirjat mene pilalle ulkona. Kirjamuurin kohdalla on tarkoituskin, että kastuminen, homehtuminen ja vähittäinen maatuminen liimaavat kirjat toisiinsa kiinni. Mäkelä toivoo muurin sammaloituvan pikkuhiljaa, jolloin kirjat päätyvät takaisin luonnon kiertokulkuun.
”Tässä yhteydessä pilalle meneminen tarkoittaisi sitä, että muuri ei pysykään kasassa. Aluksi päällimmäisten kirjojen kannet alkoivat käpristyä voimakkaasti, mutta nyt kun kosteus muurissa on tasaantunut, ovat kannet alkaneet suoristua.”
Mäkelän mukaan juuri nyt muuri näyttää varsin lupaavalta. Istutus kehittyy parhaaseen kukkaloistoon vasta muutamassa vuodessa.
”Haluamme pörriäispenkin lisäävän keskustelua kirjoista ja niiden tulevaisuudesta, lukemisesta ja kirjastotyön moninaisuudesta sekä kirjastojen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Ja tietenkin toivomme kirjamuurin tienoille paljon pörinää”, Mäkelä sanoo.
Tietoa kirjamuurista ja poistokirjoista
- Sastamalan kaupunginkirjastoon hankitaan vuosittain n. 8500 kirjaa (lisäksi lehtiä, äänikirjoja, elokuvia, musiikkia, pelejä jne.)
- Jotta uusille kirjoille riittää tilaa, pitäisi olemassa olevia kirjoja karsia vuosittain periaatteessa yhtä paljon kuin uusia hankitaan. Sastamalan kaupunginkirjastolla on kuitenkin ns. poistovelkaa, eli poistoja ei ole kyetty tekemään riittävästi. Tilannetta on korjattu väliaikaisesti lisäämällä kirjastoihin hyllytilaa.
- Poistojen tekeminen vaatii kirjastoalan ammattitaitoa. Sastamalan kaupunginkirjaston niukka henkilöresurssi ei kuitenkaan tarjoa mahdollisuutta keskittyä riittävästi kokoelmatyöhön.
- Kirjamuuriin käytettiin noin 850 kirjaa. Tämä on kymmenosa siitä määrästä, joka vähintään pitäisi vuosittain poistaa.
Jos kaikki poistokirjat käytettäisiin istutusten reunuksiin, niillä rakentaisi siis vuosittain kymmenen pörriäispenkkiä, yhden jokaisen Sastamalan kirjaston toimipisteen pihaan ja vielä kaksi johonkin muualle. - Sastamalassa kirjasto tarjoaa poistokirjoja asiakkaille ostettavaksi tai kierrättää ne uuden paperin raaka-aineeksi.
Lähde: Petra Mäkelä / kirjaston henkilökunta
