Huittisten kunnallisessa päätöksenteossa mukana olleena kasvoni vielä tunnetaan ja olen siksi luonnollinen kohde palautteelle. Maaseudun väki on menettämässä toimeentulonsa Suomen hallituksen fanaattisen ympäristöpolitiikan seurauksena. Turhautuminen ilmenee ”kiukkuna”. Kiukkua lisää vielä se, ettei ole kanavaa, ei valtakunnan tason maatalouspoliitikkoa, jolle voisi hätänsä vuodattaa. Siksi paremman puutteessa vanha kunnallispoliitikko toimii rajunkin palautteen saajana.

Kuuntelu on erittäin tärkeää ja viestin edelleen välittäminen on velvollisuuteni. Haasteena ovat nykyiset kansanedustajat. He ovat kaupunkien kasvatteja. He eivät tunne maaseudun haasteita ja ovat arkoja kommentoimaan. On turhauttavaa kuunnella kansanedustajien jauhamia opeteltuja lauseita.

Hädässä eivät ole yksin viljelijäperheet. Maatilojen ympärillä on nykyisin laaja verkosto palveluyrityksiä. Maatalouskoneisiin liittyy paljon yritystoimintaa esim. konemyynti, huolto- ja korjaamotyöt, koneurakointi, konevuokraus. Alkutuotannon ja jalostavan teollisuuden rajapinnassa on nykyisin paljon työpaikkoja. Siellä on alihankintaa, raaka-aineiden esikäsittelyä, jätteiden käsittelyä ja logistiikkaa. Kuljetukset ovat yrittäjäpohjaisia ja ovat sidoksissa maatilojen tuotantoon ja teollisuuden kysyntään. Näihin työpaikkoihin ja yrityksiin heijastuu maataloustuotannon ahdinko, mikä heijastuu koko yhteiskuntaan.

Turvetuotanto Suomesta tuhottiin poliitikkojen toimesta. Nyt ovat vuorossa metsät ja pellot. Marinin hallituksen ennallistamistavoitteena on peltojen, metsien ja vesistöjen saattaminen 1950-luvun tilanteeseen. Millaista silloin Suomessa oli? Olimme maatalousyhteiskunta, leipä tuli pelloilta ja navetasta. Silloin suomalaiset olivat juuri toipumassa sodista ja siirtolaiset rakensivat elämäänsä uudestaan kovalla, loputtomalla työllä.

Otan esimerkiksi Tuomaalan kylän Kokemäeltä. Se oli ennen siirtolaisten sinne asuttamista Kokemäen kartanon alavaa takamaata. Alue ojitettiin, kunnostettiin ja talot rakennettiin. Nyt Tuomaalassa on Satakunnan parhaat pellot, joissa satoa saadaan kuivanakin vuonna. Olisi täysin talonpoikaisjärjen vastaista ”ennallistaa” hallituksen kaavailemalla tavalla tällainen huippualue 1950-luvulle. Näitä samanlaisia esimerkkikohteita on Suomessa tuhansia.

Nykyhallituksen politiikka synnyttää maakuntiin lisää ”hiljaisia alueita”. Vihreiden vaatimuksesta Satakunnan ensimmäiseen maakuntakaavaan vuonna 2011 sisällytettiin ”hiljaisia alueita”. Vastustin niiden sisällyttämistä oikeusvaikutteiseen kaavaan. Nyt on jo ”hiljaisia kyliä” joka kunnassa ilman kaavaakin. Ja lisää tulee.

Muistamme Natura-2000 -operaation, jolla hyvin kovakouraisesti lisättiin Suomen suojelualueita. Yksityinen omistusoikeus oli paperia, kun Naturaa runnottiin. Perustana hankkeelle oli sama kuin nyt ennallistamisessa, luonnon monimuotoisuuden parantaminen. Natura on täysin unohdettu. Onko siitä ollut mitään oikeaa hyötyä luonnon monimuotoisuudelle?

Jukka Tuori
agronomi
Huittinen