“Tseh tseh, tulkaas näytille”, huhuilee Esko Härkälä laitumen perukoille Sastamalan Kiikoisissa. Sää on marraskuisen harmaa, maa märkä ja kurainen, ja hevoset sen näköisiä. Kuuliaisesti ne kuitenkin seuraavat Härkälän kutsua; yksi reipasta ravia, toinen laiskemmin lönkötellen.
Suurin osa laitumen suomenhevosista on tämänvuotisia varsoja. Koosta ummikkokin osaa ynnätä, mikä niistä on nähnyt päivänvalon viimeksi.
“Vanhempien hevosten nimet muistan, mutta kaikkien varsojen en. Mutta seitsemän niitä on tänä vuonna syntynyt”, Härkälä kertoo.
Se, että nimet unohtuvat, ei ole mikään ihme. Mies on nimittäin tehnyt pitkän päivätyön suomenhevosten kasvattajana. Omia kasvatteja on liki sata, lisäksi Härkälä on tehnyt kasvatustyötä yhdessä puolisonsa Hilppa Härkälän sekä perheenjäsentensä kanssa.
Suomenhevosen hän kertoo olevan itselleen se ainoa oikea valinta. Härkälän asuttamalla kotitilalla Vehkakorventien varressa on aina ollut suomenhevosia ja mies on elänyt sen ajan, kun tilan töitä vielä tehtiin hevosvoimin.
“Ihannoin suomenhevosta myös kovien sota-aikojen vuoksi. Suomenhevoset ovat olleet korvaamaton apu vetämällä tykkejä ja ajamalla puuta. Ne ovat selviytyneet pakkasista ja varmasti olleet välillä nälässä, mutta silti osoittaneet sitkeytensä.”
Esko Härkälän kasvatit ovat ehtineet niittää menestystä. Esimerkiksi tamma Passin Liina voitti vuonna 2009 nelivuotiaana Satakunta-ajon ja juoksi 2100 metrin tasoitusajossa edelleen voimassa olevan Suomen ennätyksen 1.26,9. Tamma Ponten Piku puolestaan oli Kriteriumin eli ravihevosten suurimman ikäluokkakilpailun finaalissa jo 1991.
Tuorein meriitti Härkälän kasvatille kirjattiin tämän vuoden lokakuussa, kun Lipassi kruunattiin Kriteriumin voittajaksi. Nyt se on 4-vuotiaiden suomenhevosten kärkinimi Suomessa.
Lipassin omistavat Heikki ja Riitta Hoffren. Heikki myös ohjastaa suojattiaan. Härkälä kertoo, että pariskunta on käynyt hevoskaupoilla Kiikoisissa aiemminkin, ja samaan aikaan Lipassin kanssa Hoffrenit ostivat toisen kesävarsan, Väiskin Passin.
Kriterium oli Apassin ja Kihiliinan jälkeläiselle uran yhdestoista startti. Niistä Lipassi on voittanut kahdeksan. Heikki Hoffren kommentoi Kriterium-voiton jälkeen Maaseudun Tulevaisuudelle Lipassin tuntuneen juoksijalta jo aika varhaisessa vaiheessa.
“Kyllä sitä voi olla ylpeä, että on tällaisen hevosen saattanut maailmaan”, myhäilee Härkälä.
Mutta miten menestyshevosia sitten tehdään? Ei siihen mitään selvää reseptiä ole, sanoo Esko Härkälä. Hyvät juoksijat ovat yleensä tae sille, että jälkeläiselläkin riittää vauhtia.
“Koitetaan vertailla tuloksia, etsiä hyviä yhdistelmiä. Yksi sopii yhden ja toinen toisen kanssa. Joskus onnistuu, joskus epäonnistuu – se on semmoista tämä kasvatushomma”, mies tuumii.
Lipassin menestyksen salaisuus on Härkälän mukaan se, että se on niin hyvä juoksemaan.
“Sen taidon erottaa varsasta jo varhain. Toiset menee niin hyvin kärryjen edessä, että heti tietää juoksijan syntyneen.”
Kriterium-suorituksesta Härkälä on silminnähden ylpeä. Lipassi veti joukkoa koko juoksun ajan.
“Ja pystyi vastaamaan vauhtiin aina, kun joku tuli lähelle.”
Härkälää itseään kiinnostaa enemmän kasvattaminen kuin kilpaileminen. Kotona Kiikoisissa asuu Assitan, josta miehen mukaan “voisi ajatella ravuria, kun ehtisi panostaa”. Kasvateistaan hän kehottaa painamaan mieleen myös Volsuman nimen.
“Siitä kuullaan vielä, hevonen on jo tienannut hyvin.”
Sekä Lipassilla että Volsumalla parhaat vuodet ovat vielä edessä. Yksi Härkälän haaveista onkin, että hän näkisi joskus oman kasvattinsa Kuninkuusraveissa.
Vaikka Esko Härkälä on hyvin perillä raviratojen kovista menijöistä ja mahdollisista tulevista kärkinimistä, ei hän hyödynnä tietojaan Toto-lapuilla.
“Olen kovin huono pelaamaan mitään rahapelejä. Pelaan hevosten kanssa vain täällä kotioloissa”, hän naurahtaa.
