Picea abies, metsäkuusi. Kiikoislaisten Jarmo ja Tuulikki Sirolan pöytään se on tuonut leivän useamman vuosikymmenen ajan. Jos aivan tarkkoja ollaan, kohta alkava joulukuusisesonki on Siroloiden Tree Farmille jo 38.
Metsätalousinsinööri Jarmo on syntyjään kiikoislainen ja hoiva-alalle kouluttautunut Tuulikki lähtöisin Suodenniemeltä, mutta asunut Kiikoisissa taaperosta saakka.
”Minä kun lähdin kotoani suureen maailmaan, pääsin 2,5 kilometrin päähän”, Jarmo nauraa.
Vaikka Sirolat ovat olleet aloillaan pitkään, liikkuvat heidän kasvattamansa puut moniin Suomen kolkkiin, 300 kilometrin säteellä Sastamalasta aina Mikkeliin saakka. Sesongin aikana kaupaksi käy useampi tuhat kuusta.
Pihaansa Sirolat kaatavat valmiiksi noin 500 puuta yksityisiä ostajia ajatellen. Lisäksi jälleenmyyjät hakevat valmiiksi heille erikseen koottuja puueriä.
Porukalla kuusenhakuretkelle
Jutuntekohetkellä pihaan kurvaa henkilöauto. Nokialaismiehet ovat saapuneet noutamaan joulupuuta taloyhtiön tarpeisiin.
”Olemme ennenkin käyneet täällä ostoksilla. Ei hyväksi havaittua kannata vaihtaa”, toinen heistä huikkaa.
Tuulikin mukaan todistamani tilanne kertoo heidän toiminnastaan jotakin hyvin olennaista.
”Meillä on paljon vakiasiakkaita. Iloksemme saamme joka vuosi tavata myös uusia kasvoja.”
Yhä suositummaksi ovat Siroloiden mukaan käyneet noutosafarit, jolloin PuuPuuhaMetsä pienine tiipiineen, laavuineen ja nuotiopaikkoineen kutsuu viihtymään luontoon kuusenhakuretkelle.
Safarit houkuttavat myös isompia sukulaissakkeja ja ystäväporukoita, Sirolat kertovat. Ihmiset tulevat toiset sieltä ja toiset täältä, he kohtaavat ja lähtevät yhdessä tallaamaan pieniä kävelyteitä pitkin metsään.
Ei taikasiemeniä, vaan vuosien huolellinen työ
Kuusen myynti on oma työnsä ja kuusen kasvatus toinen. Sirolat viettävät pitkät ajat metsässä säässä kuin säässä fyysistä työtä tehden. Istutuksen jälkeen Jarmo ja Tuulikki huolehtivat, ettei ruoho tai vesakko tukahduta taimia. Vähän yli metrin korkeaa kuusta ryhdytään jo leikkaamaan.
”Sellaisia taikasiemeniä ei ole olemassakaan, että niistä kasvaisi suoria ja tuuheita joulukuusia, joita ihmiset haluavat”, Jarmo toteaa.
Puu saattaa venyä metrinkin vuodessa, ja säännöllinen leikkaaminen takaa sen tuuheuden. Jos sitä ei tekisi, tulisi puusta huomattavasti harvaoksaisempi. Siroloiden mukaan suomalaiset kuusenkasvattajat leikkaavat, mutta ulkomailla puiden venyminen tyrehdytetään usein kasvun estävällä hormoniliuoksella.
Myyntiin päätyvät puut vaativat leikkaamista useampaan kertaan vuoden aikana. Lisäksi oksia oiotaan kepeillä ja pyykkipoikaviritelmillä.
Joskus tosin eriskummallisetkin puut löytävät ottajansa.
”Kerran jätimme muutamiin kuusiin kaksi latvaa ja teimme yhden perheen todella tyytyväiseksi. Molemmat lapset pääsivät asettamaan latvatähteä”, Tuulikki sanoo.
Joulukuuset ovat saaneet muotonsa luomumenetelmin, ja sama pätee pitkälti myös tuholaistorjuntaan. Tree Farmilla on paljon asuttuja linnunpönttöjä.
Tuulikin mukaan joskus halla on tehnyt kiusaa taimi-reppanoille, mutta kuusenkerkät toipuvat paleltumista aikanaan.
”Koko sato ei ole koskaan kärsinyt, koska istutamme taimia useampaan eri paikkaan.”
”Se on vähän sama kaikessa yritystoiminnassa, että hajauttaminen kannattaa”, Tuulikki tuumailee.
Innostaako joulu?
Jaksavatko joulukuusen kasvattajat itse innostua joulusta?
”Se on meille kohokohta. Vuoden työt on saatu päätökseen”, Jarmo toteaa.
”Jouluna on ihan aamen tattis -olo”, Tuulikki kuvailee.
”Laihdumme joulusesongin aikana lähes kolme kiloa kumpainenkin. Vaikka syömme hyvin, kylmässä ulkoilmassa touhuaminen kuluttaa paljon energiaa.”
Siroloilla on kolme aikuista tytärtä, kolme ”vävypojan planttua” ja seitsemän lastenlasta. Jouluista tunnelmaa taloon tuo perheen lisäksi tietysti iso kuusi. Oma joulupuu on tärkeä.
”Ensimmäiset kuusenkoristeet ovat siltä ajalta kun meitiä oli vain kaksi. Kuusen laittaminen juhla-asuun herättää aina paljon muistoja”, Tuulikki sanoo.
Siroloilla kaikki saavat asetella kuuseen koristeita miten mielivät. Tyttäret laittavat niitä ylemmäs ja pikkuväki alemmas. Alaoksille muodostuu hauskoja koristeryppäitä.
”Ei olla niin kuin mainoskuvissa”, Tuulikki naurahtaa.
Joulun jälkeen, tammi-helmikuussa, pariskunta ottaa vähän rennommin ja keskittyy muuhun yritystoimintaan. Kevään tullen he palaavat jälleen kuusien pariin.
