Olena Sandholmin kotona katse kiinnittyy ensimmäisenä muovieläimiin. Niitä on ainakin keittiön työtason kulmalla ja olohuoneessa lipaston päällä. Miksi ihmeessä?

”Eläimet ovat tilanvaltaajia. Niitä laitetaan kotona sellaisiin paikkoihin, joihin yleensä kertyy ylimääräistä tavaraa. Tilanvaltaajan ei tosin ole pakko olla muovieläin, se voi olla myös kaunis koriste-esine tai kasvi”, vastaa Sandholm.

Ammattijärjestäjäksi opiskellut sastamalalainen tunnustaa olevansa hamsteri. Sandholm on aina rakastanut kirpputoreja ja tehnyt niiltä paljon löytöjä. Lopulta tilanne kotona riistäytyi käsistä.

”Oli hankala siivota, ja ajatus siitä, että joku tulisi kylään, tuntui epämiellyttävältä. Sekin turhautti, että tavarat olivat aina hukassa.”

Kirppisten lisäksi Sandholm on ahkera kirjaston kuluttaja. Eräällä kirjastoreissulla hän keksi tutkia, löytyisikö hyllyistä teosta kodin tavaramäärän karsimisen tueksi. Nainen lähti kotiin Anne te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä -kirjan kanssa ja sai herätyksen. Tavarat alkoivat pikku hiljaa vähentyä.

”Poistamisprosessissa tuki myös minimalismipeli. Ensimmäisenä päivänä hävitettiin yksi tavara, toisena toinen ja lopulta kuukauden viimeisenä päivänä 31. Poistettavaa riitti moneksi kuukaudeksi”, Sandolm nauraa.

Ensimmäiset hänen poistoon pistämänsä tavarat olivat askartelutarvikkeita. Intomieliseksi askartelijaksi itseään kutsuva Sandholm oli laittanut talteen vaikka minkälaista tilpehööriä.

”Niitä katsellessani tajusin, etten ehkä kuitenkaan koskaan tee esimerkiksi sytykeruusuja.”

Liikkeellelähtö kodin karsimisessa oli vaikeaa, Olena Sandholm myöntää. Rationaalisena ihmisenä hän oli jemmannut monta tavaraa sillä ajatuksella, että niitä vielä joskus tarvittaisiin. Alun haasteista huolimatta kodin tavaramäärä on muutamassa vuodessa kutistunut noin 60 prosentilla.

”En vieläkään ole mikään minimalisti. En myöskään tavoittele sitä, vaan sellaista tavaramäärää, jonka kanssa pärjää”, hän toteaa.

Sandholm muistuttaa, että sopiva kodin tavaramäärä riippuukin aina sen asukkaista.

”Ihmisellä voi olla tavaraa vaikka kuinka, mutta jos hän on itse tyytyväinen tilanteeseen, kaikki on hyvin.”

Sandholmin mukaan kodin tavaratulva ei tarkoita automaattisesti sitä, että asukas olisi hyvin toimeentuleva. Kodin saa täytettyä myös tavaralla, jota saa ilmaiseksi tai edullisesti kirppikseltä ja kierrätysryhmistä.

”Lisäksi kotiin tulee tavaraa pyytämättä; lahjaksi, perintönä tai sitä jää aikuisilta lapsilta heidän muutettua omilleen. Vaatii oikeasti kovaa duunia pitää tavarat loitolla kotoa”, hän miettii.

Kaukolan kylällä puolisonsa kanssa asuva Sandholm tekee päätyökseen sairaanhoitajan töitä. Oman kotinsa kesyttämisen lomassa hän keksi, että voisi opiskella ammattijärjestäjäksi ja olla muille avuksi. Niin syntyi oma yritys, Tilaa Olennaiselle, jonka puitteissa Sandholm tarjoaa palveluita yksityishenkilöille sekä pitää kursseja Sastamalan Opistossa.

”Ammattijärjestäjä on vähän kuin personal trainer, joka auttaa kohti tavaroiden hallintaa. En mene asiakkaan luokse ja heitä hänen tavaroitaan pois, vaan olen tukena prosessissa”, hän kuvailee.

Olena Sandholm on ulottanut oman kodin järjestyksessä pysymisen vaatekaappiinsa saakka. Hän päätti pärjätä 33:lla vaatteella, jotka mahtuvat kauniisti makuuhuoneen nurkassa seisovaan rekkiin. Esillä oleva vaatevalikoima vaihtelee kauden mukaan.

”Kausittaisen garderobin ansiosta kaapista tauon jälkeen esille kaivetut vaatteet tuntuvat taas ihan uusilta.”

Olenan nopeat vinkit

Aloita: ”Jos tavaraa on paljon, voi sen kimppuun käyminen tuntua musertavalta. Silloin tärkeintä on ylipäätään aloittaa.”
Etene pienin askelin: ”Aloita jostakin helposta kohteesta, vaikka vessan laatikosta tai kaapista ja neutraaleista tavaroista, joihin ei liity tunteita tai muistoja.”
Harjoittele: ”Luopumista voi harjoitella luopumalla. Kun huomaa, ettei jonkin tavaran poistaminen ollutkaan niin kamalaa, helpottaa se seuraavasta tavarasta luopumista.”
Pyydä apua: ”Jos tavaravuoret ahdistavat liikaa, pyydä apua ammattilaiselta tai kutsu ystävä paikalle tueksi.”
Muista: ”Elämä helpottuu, kun tavaroille on omat paikkansa, eikä niitä tarvitse aina etsiä.”