Sastamalan Ystävänpirtillä alkoi viime viikon tiistaina maahanmuuttajille suunnattu kielikahvila, jossa opiskellaan suomen kieltä joka tiistai kello 10-12.
Valtakunnallisen Suomen kieli sanoo tahdon -kampanjan ajatukseen pohjaava ja toistoon perustuvan menetelmän vahvuus on, että oppimistuokioita voi ohjata kuka tahansa suomen kieltä osaava.

Ystävänpirtin ensimmäisessä kielikahvilassa Sastamalassa asuvia ukrainalaisia ohjasivat SPR:n paikalliset aktiivit Riitta Paimensalo ja Kaija Leipakka, jotka olivat saaneet avukseen Marja Mäkelän.

“Innostuin tästä senkin vuoksi, että minulla oli jo kokemusta ukrainalaislasten opettamisesta”, Mäkelä taustoittaa.
Tulkkausapua tarjosi Sastamalan Opistossa suomen kieltä ukrainalaisille opettava Batista Hoipo.

Toisto-menetelmää käytetään yleisesti vastaanottokeskuksissa ja kielikahviloitakin on jo perustettu erityisesti pääkaupunkiseudulle.
“Tämän on tarkoituksena olla nimenomaan sellainen matalan kynnyksen paikka ihan kaikille maahanmuuttajille, sillä kaikilla ei ole mahdollista opiskella kieltä päätoimisesti”, Paimensalo toteaa.
“Toivomme, että monet paikkakunnalla asuvat maahanmuuttajat saisivati tiedon tästä mahdollisuudesta. Kotoutumisen kannalta kielen oppiminen on ihan avainasemassa”, hän jatkaa.

Suomen kielen oppimisesta kantaa huolta myös Sastamalan opiston kielenopettaja Batista Hoipo.

“Opetan ukrainalaisille suomen kieltä kolmena päivänä viikossa. Mikäli kieltä haluaa opiskella päätoimisesti, te-toimisto tarjoaa sellaista mahdollisuutta Tampereella. Oppilailtani olen kuullut, että monille se on mahdotonta välimatkan ja perhekuvioiden kannalta. Siksi olisikin tärkeää, että päätoiminen opiskelu onnistuisi Sastamalassakin”, Hoipo kertoo.

Hän tietää, että moni Sastamalassa nyt asuvista ukrainalaisista on jo kiintynyt kaupunkiin, ja haluaisi jäädä tänne.

“Jo pelkästään ukrainalaisia on kaupungissa paljon, joten opiskelijoista ei varmasti olisi pulaa. Työvoimapulastakin puhutaan paljon. Maahanmuuttajista löytyisi tekijöitä, mutta ensin olisi tarpeellista opiskella kieltä”, Hoipo miettii.

Ystävänpirtillä ollaan tiistaina asettauduttu tuoleille kahteen ympyrään. Ohjaajat esittäytyvät ensin nimellään, ja sen jälkeen osallistujat esittelevät itsensä.
Monet osasivat jo muutaman sanan suomea, mutta kaikilla oli into oppia lisää.

Nadia Bezkynova ja Svitlana Levina ovat molemmat jo käyneet Sastamalan Opistossa Batista Hoipon suomen kielen kurssilla ja miettivät, että Ystävänpirtilläkin he alkavat käydä aina kun ehtivät.

“Työllistyminen olisi varmasti helpompaa, kun osaisimme kieltä paremmin”, naiset miettivät.

LeenaPidus auttaa Ukrainaan jääneitä läheisiään

Leena Pidus miettii, miten usein hän mahtaa kielikahvilaan ehtiä, sillä hän käy töissä Tampereella.

“Menen aamuisin polkupyörällä juna-asemalle ja siitä junalla Tampereelle”, hän kertoo suomeksi.
Pidus käy siivoamassa Scandic-ketjun hotelleja, mutta haluaisi löytää töitä Sastamalasta, sillä hän viihtyy kaupungissa hyvin.

“Voisin tehdä mitä töitä tahansa. Opin nopeasti, kunhan saan perehdytystä”, hän lupaa.

Pidukselle on tärkeää, että hänellä on työpaikka. Nainen haluaa nimittäin auttaa läheisiään, jotka asuvat Ukrainassa.

“Viimeksi säästin rahaa aggregaattiin, jonka sain lähetettyä poikani perheelle, koska heidän kaupungissaan ei ole sähköjä”, Pidus kertoo. Liikutuksen kyynel nousee naisen silmäkulmaan hänen miettiessään Ukrainassa asuvia lapsenlapsiaan.

Leena Pidus kertoo olevansa kovin kiitollinen Suomelle ja suomalaisille siitä ystävällisyydestä, jota hän on kohdannut. Varmistaakseen, että toimittaja varmasti ymmärtää välittää hänen viestinsä, hän näyttää vielä kiitoksensa puhelimensa käännösohjelmalla ja laittaa kätensä sydämensä päälle.

“Paljon kiitoksia Suomi”, Pidus sanoo vielä kerran.