Viimekesäisellä Ruotsinreissulla se tapahtui.

”Istuin Uppsalan tuomiokirkossa lounasmusiikkia kuuntelemassa, kun se ajatus yhtäkkiä tuli päähäni – minusta tulee suntio”, sastamalalainen Maria Wallin, 20, muistelee.

Reissussa päähän iskostunut ajatus suntion ammatista oli niin voimakas, että Maria alkoi vielä samana päivänä etsiä netistä tietoa opiskelumahdollisuuksista. Ja niinpä hän haki Turun kristilliseen opistoon seurakuntapalvelun osaamisala-linjalle – jonka kautta suntioksi kouluttaudutaan – ja sai opiskelupaikan.

”Hakuun kuului haastattelu, jossa minut laitettiin todella tiukoille”, Maria kertoo. Opiskelijoilta halutaan selvittää tarkkaan alalle soveltuvuus. Opiskelemaan pääsy ei ollut lainkaan itsestäänselvyys.

”Opiskelupaikan saamisen edellytyksenä oli myös se, että työharjoittelupaikka oli valmiiksi etsittynä, sillä suurin osa opiskelusta tapahtuu työssäoppimisen kautta. Työssäoppimisen lisäksi meillä on etäopiskelua. Turussa opistolla olemme vain muutamana päivänä kuukaudessa.”

Nuori nainen on törmännyt jatkuvasti siihen, että suntion ammatti ja siihen liittyvät tehtävät ovat monille vieraita.

”Siihen kysymykseen saa kyllä vastata jatkuvasti. Suntion työ ei ole useinkaan kovin näkyvää, ja sen takia se on monesti väärinymmärrettyä ja sitä kautta jopa väheksyttyäkin. Ei oikein tiedetä, mitä suntiot oikeastaan tekevät”, Maria kuvailee.

Suntion tehtävät vaihtelevat jonkun verran seurakuntakohtaisesti.

”Sain työharjoittelupaikan Nokian luterilaisesta seurakunnasta. Siellä suntion tehtäviin kuuluu olla mukana kaikissa toimituksissa. Messut, siunaukset, häät, kasteet, konfirmaatiot, konsertit ja niin edelleen”, hän luettelee.

Seurakuntatilojen puhtaanapito ja niiden valmistaminen eri tilaisuuksiin kuuluvat niin ikään tehtäviin..

”Teemme lisäksi yhteistyötä hautaustoimistojen kanssa ja olemme vastaanottamassa vainajia siunaustilaisuuksia varten. Olemme mukana myös hautaan ohjaamisessa”, Maria  jatkaa, ja lisää ”Suntiot vastaavat tilaisuuksien turvallisuudesta yleisesti, ja ovat ”valvovina silminä” siellä. Itse koen ehkä kaikkein tärkeimmäksi ihmisten kohtaamisen ja auttamisen. Olemmehan mukana elämän suurissa käännekohdissa. Palveluhenkisyys on aina ollut osa minua.”

Suntiot toimivat osaltaan myös kiinteistönhoitotöissä ja erilaisissa muissa käytännön tehtävissä. He vastaavat esimerkiksi AV-tekniikasta ja äänentoistosta.

Tilannetajua ja ihmistuntemusta työssä tarvitaan.

”Itse olen työharjoittelupaikassa saanut todella hyvän neuvon olla oma itseni ja tehdä työtä omalla, persoonallisella tavallani”, kiittelee hyväntuulinen Maria. Hän on saamansa palautteen mukaan tuonut olemuksellaan mukavan, piristävän tuulahduksen seurakuntakulttuuriin. Alalla Maria on harvinaisen nuori.

”Taidan olla opiskeluryhmämme kuopus. Meitä on kaksitoista ja vanhin on 59-vuotias. Naisia meistä on seitsemän ja miehiä viisi. Mielestäni tämä ala soveltuu mainiosti myös naisille ja nuorille.  Olen saanut tehdä emmännöintiäkin toisinaan, esimerkiksi rippikoulujen muonitusta. Hygieniapassikin on jo suoritettuna.”

Alan monipuolisuus tuli Marialle itselleenkin yllätyksenä.

”En ollut ymmärtänyt, miten monipuolinen ja kiinnostava ala tämä on ja mitä kaikkea siihen sisältyy”, hän hämmästelee.

Seurakuntakuvioihin musikaalinen Maria on kasvanut jo lapsuudessaan, joten se tuntuu luontevalta toimintaympäristöltä. Marian nyt jo eläkkeellä oleva isä teki elämäntyönsä kanttorina, ja sitäkin kautta kosketuspintaa kirkollisiin kuvioihin on tullut.

”Äitini on pianonsoitonopettaja ja isäni kanttori ja urkujen soiton lehtori”, Maria kertoo. Eipä siis ole ihme, että Mariallakin on nuottikorva kohdallaan. Musiikki on aina kuulunut hänen harrastuksiinsa. Kitaran- ja pianonsoitto sujuu. Maria on myös lahjakas laulaja, ja on päässyt mukaan järjestämään kirkkokonsertteja ja esiintymään niissä,  muun muassa Tyrvään kirkossa. ”Olen tehnyt jonkun verran keikkaa myös eri seurakunnissa ja erilaisissa juhlissa”, Maria sanoo.

Vammalassa Maria on asunut yhdeksän vuotta ja viihtyy kaupungissa edelleen hyvin.

”Täällä on kaunista luontoa ja ajan myötä on löytynyt tärkeä ystäväpiiri. En keksi valittamista Vammalasta.”

Musiikkiharrastustaan Maria saa toteuttaa Vammalan helluntaiseurakunnassakin. Siellä hänellä ja muutamalla muulla musikaalisella ystävällä on oma bändi.

”Soitamme yhdessä hengellistä musiikkia ja palvelemme seurakunnan tilaisuuksissa. Se on minulle henkireikä”, Maria paljastaa. Usko on hänelle tärkeä voimavara ja ammattinsa valinnassakin hän kokee selvää johdatusta. Maria unelmoi siitä, että valmistuu toukokuussa 2024 suntion ammattiin.

”Vakaa, ihan tavallisen mukava elämä, oma perhe ja talo”, Maria kertoo tulevaisuuden haaveistaan. ”Ja ehkä yksi kissa lemmikiksi.”