Eivätpä osanneet Satakunnan Kansansoutujen ensikertalaiset, harjavaltalaiset Karri Hakala ja Toni Pöysti aavistaa, millainen seikkailu Kokemäenjokea pitkin Sastamalasta Poriin soudettavasta tapahtumasta heille muodostuisi jo ensimmäisten kilometrien aikana.
Huittisten Karhiniemen taukopaikalla kaksikko pyöritteli päätään, miten kummassa suunnitelmat voivatkaan mennä pienessä ajassa täydellisesti uusiksi.
”Jos nyt lähdetään liikkeelle siitä, että oma veneeni menee jo varmaan jossain Lauhan kohdalla ja me olemme vielä täällä. Päädyin nimittäin oman veneeni sijasta soutamaan samaan venekuntaan isäni kanssa”, Hakala aloittaa tarinan.
Karrin isä Mikko Hakala on soutujen konkari, mutta tällä kerralla yhdelle jos toiselle vanhalle soutukaverille ilmaantui ennen tapahtumaa kaikenlaista pientä vaivaa, minkä vuoksi hänenkin Soutunsa uhkasivat jäädä väliin.
”Jotta isän vene saatiin vesille, päätimme lähteä hänelle kavereiksi”, Karri kertaa.
”Aika lyhyellä varoitusajalla tämä reissu tuli, eilen illalla puoli seitsemältä Karri soitti ja nyt ollaan täällä”, Pöysti kertoo.
Airokin katkesi
Vene saatiin Sylvään rannasta mukavasti matkaan, mutta seuraavat vaikeudet seurasivat jo ensimmäisellä padonylityksellä.
”Vene hajosi ja matka katkesi”, Hakala naurahtaa edelleen hivenen epäuskoisena.
Noin 30 puhelun jälkeen Harjavallasta löytyi varavene, jota ystävällinen tuttava lähti töistä myöhästymisen uhalla kuljettamaan Äetsään.
”Ja hän vei vielä paluukuormassa hajonneen veneen kotiin”, Hakala kertoo.
Äetsästä matka pääsi jälleen jatkumaan kohti Karhiniemeä.
”Sellainen pieni juttu tässä on, että tätä venettä ei ole turvotettu kahteen vuoteen, joten olemme nyt sitten turvotelleet sitä tässä matkalla”, Hakala ja Pöysti naureskelevat.
Eikä matka suinkaan veneen vaihtumisen jälkeenkään sujunut ilman kommelluksia. Seuraavaksi soutajilta nimittäin katkesi airo.
”Siinä sitten huutelimme yhdelle rantamökille, että saammeko teiltä airot lainaan ja he lupasivat heti. Eivät edes suostuneet ottamaan mitään pantiksi, vaan sanoivat, että kyllä miehen sanaan on voitava luottaa, että airot palautetaan. Ja nehän palautetaan”, Hakala kertoo.
Varaveneen ja vara-airojen turvin Karhiniemelle saapuneet nuoret miehet kiittelevätkin Soutujen ainutlaatuista henkeä.
”Onhan tämä aivan ihmeellistä, miten avuliaita ja hyväntuulisia kaikki ovat olleet. Siinäkin mielessä tapahtuma on siis jo tässä vaiheessa ollut unohtumaton kokemus”, Hakala ja Pöysti pohtivat.
Jos Hakala ja Pöysti ovat Soutujen ensikertalaisia, kokemäkeläiset Janne Mäki, Joonas Peltonen ja Olli Laaksonen eivät enää pysy laskuissa, montako kertaa ovat tapahtumaan osallistuneet.
”Noin kymmenkunta kertaa”, kolmikko saa lopulta ynnättyä.
Soutuperinne on heidänkin tapauksessaan siirtynyt sukupolvelta toiselle.
”Isien mukana täällä on ensimmäisiä kertoja oltu ja aikuiseksi kasvettuamme lähdetty omalla porukalla liikkeelle”, he kertovat.
Veneessä istuu vuodesta toiseen suunnilleen sama kolmikko. Toisinaan on tarvittu tuuraria, jos jonkun muut menot ovat estäneet osallistumisen.
”Ylipäätään Souduissa on todella paljon vakioporukkaa, jota näkee aina täällä ja joka on jollain tavalla hitsaantunut yhteen”, Laaksonen juttelee.
Tähän mennessä Mäki, Peltonen ja Laaksonen eivät ole vielä kertaakaan soutaneet koko matkaa. Tänäkin vuonna tarkoitus on edetä vain Harjavaltaan asti.
”Sunnuntai on pakko pitää lepopäivänä, jotta maanantaina jaksaa mennä töihin. Vielä joskus tulee kuitenkin sekin kerta, että soudamme ihan koko matkan”, kolmikko lupaa.
Vakiokävijöiden mukaan Kansansoutu on erinomaisesti järjestetty tapahtuma. Vain yksi asia harmittaa kaikkien mieltä.
”Silloin kun olemme olleet mukana ensimmäisiä kertoja, osallistujia oli tuhansia. Nyt väkimäärä on vähentynyt roimasti ja veneet ovat laskettavissa satojen sijaan kymmenissä.”
Mäki, Peltonen ja Laaksonen tietävät, että tapahtuma toteutetaan talkoilla ja heidän mukaansa talkoolaisten määrässä puutetta ei ole havaittavissa.
”Sen sijaan soutajien määrässä on”, Peltonen harmittelee.
”Ehkä tänne pitäisi saada mukaan joku todellinen sometähti, joka voisi mainostaa osallistumistaan. Sellainen markkinointi saattaisi toimia nuoriin. Joka tapauksessa toivottavaa olisi, että ihmiset innostuisivat enemmän näin hienosta tapahtumasta”, Laaksonen pohtii.
