Aluehallintovirasto on pyytänyt Sastamalan seurakunnalta selvitystä toimenpiteistä, mitä Vammalan seurakuntatalon sisäilma-altistusten ehkäisemiseksi ollaan tekemässä. Suunnitelma terveysturvallisten työskentelyolosuhteiden turvaamiseksi onkin jo tehty, mutta AVI:lle lähetettävää vastausta ei ole vielä laadittu.

”Kun nyt tiedämme, että rakennuksen sisäilma on uhka terveydelle, on kaikki toiminta siirrettävä sieltä pois vielä tämän vuoden kuluessa”, toteaa kirkkoherra Vesa Aurén.

”Sastamalan kaupungin keskusta-alueella on tarjolla lukuisia käyttökelpoisia vuokratiloja, joissa seurakunnan toimintaa voitaisiin järjestää. Useita tiloja on jo käyty katsomassa, mutta päätöstä tilojen vuokraamisesta ei ole vielä tehty”, valottaa tilannetta seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kimmo Anttila.

”Ei syytä kyseenalaistaa kustannusarviota”

Julkisuudessa on ehdotettu seurakuntatalon peruskorjausta, ja peruskorjauksen arvioitua hintalappuakin on kritisoitu. Aluksi puhuttiin noin kolmesta miljoonasta eurosta, joka on kuitenkin todettu alimitoitetuksi.

”Seurakunnan taloudellisessa tilanteessa peruskorjaukseen ryhtyminen on erittäin epätodennäköistä. Uusin arvio kattavasta peruskorjauksesta on 5-6 miljoonaa euroa, ja tämä edellyttäisi käytännössä pikaista luopumista useammasta muusta seurakuntatalosta”, kertoo Anttila.

”Seurakunnallisen toiminnan järjestäminen ei ole kiinni tilojen omistajuudesta, vaan toimintaa voidaan hyvin järjestää myös vuokratiloissa. Taloudellisten resurssien kohdentaminen kiinteistöjen sijaan varsinaiseen toimintaan ja henkilöstöresursseihin on seurakunnan kannalta tarkoituksenmukaisempaa”, hän lisää.

”Ja kustannusarvion on tehnyt A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy, joka on Suomessa hyvin tunnettu ja laajasti käytetty alan asiantuntijaorganisaatio. Sastamalan seurakunnalla ei ole syytä kyseenalaistaa tehtyä kustannusarviota. Päinvastoin, se pohjautuu laskennallisiin arvioihin korjausta edellyttävistä toimenpiteistä, eivätkä sisällä esimerkiksi tilojen muuttamista nykyisen ja tulevan toiminnan kannalta käytännöllisemmiksi”, Anttila muistuttaa.

Täsmäkorjauksillakin saataisiin vain lisäaikaa

Esillä olleet täsmäkorjauksetkin mahdollistaisivat Anttilan mukaan rakennuksen käytön arviolta vain noin kymmeneksi vuodeksi.

”Niiden osalta kustannusarvio on 319 000 euroa, jonka lisäksi tulisivat vuotuiset kustannukset käyttöä turvaaviin laitteisiin ja toimenpiteisiin, eli vähintään 34 000 euroa vuodessa. Täsmäkorjausten haasteena on, että nekään eivät takaa täyttä oireettomuutta tiloissa, eivätkä poista rakennuksessa olevia rakenteellisia ongelmia. Täsmäkorjausten tekeminen tarkoittaisi rakennuksesta luopumista, käytännössä purkamista, arviolta kymmenen vuoden kuluttua”, Anttila selvittää.

Aurén korostaa, että Vammalan seurakuntatalo on ikänsä puolesta jo pääosin peruskorjausikäinen rakennus.

”Sen päälle tulisivat rakennuksen sisäilman laatuun heikentävästi vaikuttavat tekijät, joita on useita, ja niiden poistaminen ja korjaaminen vaatisi kaiken muun lisäksi merkittäviä rakenteellisia ja korjaustoimenpiteitä.”

Aurén ja Anttila tietävät, että seurakuntatalosta on keskusteltu sosiaalisessa mediassa sekä puolesta, että vastaan. Suoraa palautetta on sen sijaan tullut vähän.

”Seurakuntatalon kohtalo ja ymmärrettävä huoli kokoontumistiloista kaupungin keskustassa on luonnollisesti noussut keskustelujen aiheeksi lukuisissa tilaisuuksissa, joissa olen ollut mukana”, sanoo Aurén.

Metsät sijoitus tuleville sukupolville

Korjauksen rahoittamiseksi seurakunnalle on esitetty muun muassa metsien myyntiä, mutta sille ajatukselle Aurén ja talouspäällikkö Sanna Kemppi eivät lämpene.

”Seurakunnan metsät ovat edellisten sukupolvien investointi ja sijoitus tulevia sukupolvia varten. Jos me myisimme nyt iso osan metsistä remonttirahoiksi, ottaisimme samalla itsellemme myös sellaista, mikä kuuluu tuleville sukupolville”, Aurén muistuttaa.

Kemppi lisää, että seurakunnan metsiä hoidetaan kirkkovaltuuston hyväksymän metsäsuunnitelman mukaisesti.

”Lähihistoriassa puun myynti on ollut varsin tuottohakuista, mutta nyt on palattu kestävämpään ja pitkäjänteisempään puun myyntiin. Keskimäärin puun myyntiä on suunnitelman mukaan noin 130000 euroa vuodessa. Metsäkiinteistöjen omistaminen turvaa seurakunnalle vuosikymmeniksi hyvin vakaata vuosittaista tuottoa. Metsä sijoitusmuotona on hyvin pitkäjänteistä sijoittamista, metsäkiinteistöjen myyminen rahoitusvaihtoehtona taas hyvin lyhytnäköinen ratkaisu”, Kemppi toteaa.

Kato käy kirkollisveroa maksavissa

Kempin mukaan seurakunnan rahoitusmallin tulee kestää ylisukupolvinen tarkastelu, jolloin metsäkiinteistöjen myyminen ei ole seurakunnalle kannattava vaihtoehto.

”Sastamalan seurakunnan jäsenmäärä oli vuoden 1999 lopussa 23786 jäsentä, nyt kesäkuun 2023 lopussa 17477. Vuonna 2040 jäsenmäärän ennakoidaan olevan 12558 jäsentä. Seurakunnassa jäsenistä noin 70 % maksaa kirkollisveroa, eli tällä hetkellä kirkollisveroa maksavia jäseniä on noin 12200 ja ennusteiden valossa hieman alle 8800 vuonna 2040. Tämä lisää painetta luopua rakennuksista, mutta myös tarvetta hankkia muuta rahoitusta, jolloin puun myynnistä saatavan tuoton merkitys lisääntyy nykyisestä”, Kemppi korostaa.

”Lisäksi tulee huomioida hiilineutraalisuustavoite. Sastamalan seurakunta on strategiassaan sitoutunut Kirkon energia- ja ilmastostrategiaan Hiilineutraali kirkko 2030. Mikäli metsäkiinteistöt myytäisiin, seurakunnan on erittäin vaikea saavuttaa, saati tavoitella hiilineutraaliutta”, hän lisää.

Luottavaisin mielin muutosvastarinnasta huolimatta

Tällä hetkellä Sastamalan seurakunnan käyttövaroista merkittävä osuus menee rakennuksiin liittyviin kiinteistömenoihin.

”Nyt ylläpidettävä rakennusmassa on pitkälti perua yhteiskunnallisesta kehityksestä ja yhteiskunnan, ja sen myötä seurakuntien vaurastumisesta 1970-luvulla. Toimintaympäristön muuttuessa seurakunnan on reagoitava ja ennakoitava kehitystä. Käytännössä tämä realisoituu niissä valinnoissa, joita rakennusten suhteen tehdään nyt: sidotaanko resurssit rakennusten omistamiseen ja ylläpitoon, vai seurakunnalliseen toimintaan ja sen kehittämiseen sekä henkilöresursseihin”, Kemppi toteaa.

Aurénin mukaan on hienoa, että Sastamalan seurakunnalla ei ole lainkaan velkaa.

”Huolestuttavaa sen sijaan on, että kaikki tulot käytetään toimintaan, eikä säästöjä ole kertynyt. Remontit maksavat aina. Sillä tavalla olen kuitenkin luottavainen, että seurakunnalla on hyvin vastuulliset luottamushenkilöt tekemässä päätöksiä, ja kyllä nämä tilaratkaisutkin tulevat järjestymään – tavalla tai toisella”, kirkkoherra lupaa.