Viimeisten viikkojen aikana ruokaomavaraisuus on jälleen noussut isoksi asiaksi maailman politiikassa. Venäjä ei suostunut jatkamaan Mustanmeren viljakuljetussopimusta, mikä on ollut Ukrainan lisäksi elintärkeä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maille. Viljan hinnannousu ja saatavuuden vaikeutuminen saattaa pitkittyessään johtaa uuteen pakolaisaaltoon. Ruoka on siis myös keino luoda turvallisuusjännitteitä.
Ukrainan viljaa saadaan markkinoille EU-maiden kautta rautateitä ja satamia hyödyntäen, mutta kuljetuskustannukset ovat olennaisesti korkeammat kuin Mustanmeren reitillä. Omaa tuotantoaan suojatakseen esimerkiksi Puola ei halua päästää Ukrainan viljaa omille markkinoilleen, mutta toki välittää sitä eteenpäin.
Kuumat ilmat ja ilmastonmuutos ovat myös tehneet tehtävänsä Välimeren alueella. Kuumuus ja kuivuus ovat johtaneet hyvin laajoihin ja vakaviin maastopaloihin Kreikassa, Italiassa ja Algeriassa. Poikkeukselliset säät ovat jättäneet jälkensä myös ruoan tuotantoon.
Ruokaturva maailmassa on siis heikentynyt sekä ilmasto-olosuhteiden että Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Molemmat syyt korostavat omavaraisuuden merkitystä. Suomessa omavaraisuus on monissa tuotantosuunnissa varsin hyvä, mutta omavaraisuuden tulee olla hyvä koko ruokaketjun osalta. On aidosti varauduttava siihen, että jokin kriisi voi katkaista tuontiruoan tai tärkeiden tuotantopanosten saannin Suomeen.
Kaiken perusta on kannattava kotimainen maatalous. Sen on kannatettava normaalioloissa, jotta se on riittävän iso ja monipuolinen huoltovarmuuden takaamiseksi kriisitilanteessa. Maatalouden kannattavuutta voidaan vahvistaa sekä parantamalla alkutuottajien asemaa ruokaketjussa että edistämällä vientiä. Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarinen ryhmä antoi oman yksimielisen ehdotuksensa ennen vaaleja ja nykyinen hallitus on sitoutunut niitä ehdotuksia edistämään.
Erittäin tärkeää on onnistua EU:n edunvalvonnassa, jossa uuden hallituksen on oltava yhtenäisempi ja nopeampi reagoimaan kuin edeltäjänsä. Maanviljelijöiden tekemä työ ympäristökuormituksen vähentämiseksi on arvokasta, mutta samalla on muistettava, että ruoantuotanto on maatalouden tärkein tehtävä ja huoltovarmuuden perusta. Nämä asiat ja tahtotila on selkeästi kirjattu Orpon hallituksen ohjelmaan.
