Kirkollisveroa maksava seurakuntalainen ihmetteli viime Alueviestissä (23.8.) Vammalan seurakuntatalon remonttikustannuksia haitarissa O.5 milj. € – 6 milj. €. Aivan samaa asiaa olen pohtinut minäkin.
Tehdyissä tutkimuksissa on havaittu erilaisia kosteus- ja mikrobivaurioita, jotka olisivat olleet vältettävissä asianmukaisilla huolloilla. Rakenteissa on havaittu tuulettumattomuutta, samoin ilmarakoja ja räystäitä puuttuu. Ei ihme, että seinässä on vaurioita. Ilmanvaihtokoneet on todettu likaisiksi, huippuimuri pyörii väärään suuntaan, kellarikerroksessa ilmajaon puutteita, ilmamäärissä on epätasapaino eri tilojen välillä ja poistopuhaltimet vaativat uusintaa. Kaiken tämän jälkeen ei ole ihme, että sisäilma on huono. Osa ( esim. ilmanvaihto-) laitteista on todettu olevan elinkaarensa päässä, ja ne tulisi muutenkin korjata tai vaihtaa.
Lopullista kustannusarviota on vaikea arvioida, mutta alustava tavoitehinta-arvio on kuntotutkimusten mukaan noin 2.2 milj. €. Sijoitettava raha ei menisi vain korjauksiin, vaan olisi investointi tulevaa toimintaa ajatellen. Se olisi nyt samalla järkevää toteuttaa.
Olen tutustunut saamaani selvityspakettiin. Pyysin mahdollisuutta tutustua rakennukseen paikan päällä jonain päivänä ennen elokuussa ollutta kiinteistökokousta, mutta se ei ilmeisesti ollut mahdollista. Kuivatus olisi ollut halpa ratkaisu kosteuskohoamiin, mutta kosteuden pilaamien materiaalien käsittelyyn se ei olisi ratkaisu.
Tärkeintä on, ettei seurakuntataloa myydä, vaan löydetään paras ratkaisu korjauksiin. Kuten aikaisemminkin olen todennut, ei pankkilainakaan olisi pois suljettu. Minkä korot vie, sen inflaatio korvaa.
Meidän pitäisi olla kaikkien yhteisellä asialla, eikä vain ajatella oman kappeliseurakunnan näkökulmasta. Monesti niiden enemmistö voittaa, joita asia vähiten koskee.
Maire Villo
