1. Kuka olet?
M: Minna Ala-Heikkilä, 53 vuotta. Perheeseeni kuuluu puoliso Janne, poika Antti ja väriviallinen karjalankarhukoira Helka. Harrastan uintia, pilatesta, kävelyä, puutarhanhoitoa, kirjallisuutta, vilkasta seuraelämää ja matkailua. Työskentelen Aamulehdessä toimittajana.
P: Olen Pauli Joona, 54-vuotias yhden vaimon mies. Olen kotoisin Vammalasta, asun nykyisin Nokialla. Olen työssä Nokian helluntaiseurakunnassa seurakuntatyöntekijänä. Työni sisältää saarnaamisesta lampunvaihtoon lähes kaikkea mahdollista, mitä seurakunnassa pitää tehdä. Harrastukseni ovat pääasiassa liikunnallisia, käyn salilla, harrastan pyöräilyä ja toisinaan myös uintia.
2. Kirjan Kaikki se viha, kaikki se rakkaus (Tammi) julkaisutilaisuutta vietettiin lauantaina. Miten kirjan synty- ja tekoprosessi eteni?
M: Kirja syntyi jouhevasti. Ei kirjoittamaan ryhtyminen vaikkapa kauniina lauantaipäivänä tietenkään aina huvittanut, mutta motivaatio säilyi koko ajan ja aikataulu piti.
P: Olimme Minnan kanssa kirjeenvaihdossa jo vankeusaikanani ja pääsin hänen luokseen lomille silloin tällöin. Jo tuolloin Minna ehdotti, että voisi kirjoittaa minusta joskus kirjan. Kun vapauduin ja menin naimisiin, vaimoni ei ollut asiasta lainkaan innostunut. Silloin tällöin otin asiaa esiin, mutta hänen mielestään ei ollut oikea aika sille. Tammikuussa 2021 juttelin asiasta erään uskovan ystävän kanssa. Päätimme rukoilla asian puolesta. Saman vuoden syyskuussa vaimo oli valmis projektiin ja se käynnistyi.
Minna kävi meillä keskimäärin kerran viikossa tekemässä haastattelua noin vuoden verran. Sen jälkeen hän alkoi kirjoittaa ja yhteensä projekti on kestänyt noin kaksi vuotta.
3. Mikä kirjan teossa oli vaikeinta?
M: Halusimme kertoa Paulin elämästä rehellisesti ja kaunistelematta, mutta samalla piti pohtia muita henkilöitä, joista tarina samalla väkisinkin kertoo.
P: Vaikeinta oli se, että halusin kertoa myös kipeistä asioista. Muutenhan kirjaa ei kannattaisi tehdä, jos kertoisi vain onnistumisen hetkistä. Kokonaisuus ei silloin olisi rehellinen. Menneisyyteeni liittyy paljon ikäviä asioita, jotka mieluummin unohtaisi.
4. Olette molemmat todenneet, että monet rikollisista kertovat kirjat esittävät rikollisen elämän hohdokkaassa valossa, mutta oikeasti siinä elämässä ei ole mitään hohdokasta. Kuinka rankka kirja on?
M: Onhan se kaunistelemattomuudessaan ja todenmukaisuudessaan rankka tarina. Olen kuitenkin pyrkinyt olemaan mässäilemättä asioilla. Monet rikollisten elämäntarinat esittävät rikollisen elämäntavan valheellisen hohdokkaassa valossa.
P: Tätä on itse hieman vaikea arvioida, koska olen elänyt sen kaiken läpi. Mielestäni Minna on osannut kertoa kirjassa raskaat ja ikävimmätkin asiat niin, että normaali aikuinen ihminen voi kirjan lukea traumatisoitumatta.
5. Kenen toivoisit lukevan sen?
M: Kirjasta on apua päihderiippuvaisille ja heidän läheisilleen ja heidän parissaan työskenteleville, mutta kirja on avartava ja kiinnostava kenelle tahansa, jota kiinnostaa elämä eri puolineen. Niin sanottu tavallinenkin ihminen voi saada kirjasta vinkkejä oman elämänsä kamppailuihin.
P: Toivoisin, että mahdollisimman moni saisi kirjan käsiinsä ja lukisi sen. Tarkoitan tällä sitä, että tarina on rankkakin, mutta kirja välittää lopulta toivon sanomaa tulevaisuudesta aivan kaikille, myös niille, jotka ovat elämässään epäonnistuneet raskaasti.
6. Näetkö, että kirja voisi toimia myös vertaistukena väärälle polulle eksyneelle?
M: Varmasti. Toivon, että kirja pääsee muun muassa vankiloiden kirjastoihin.
P: Kyllä, toivon näin. Kirja tarjoaa myös kartan eksyneelle ja kertoo suunnan, kuinka voi löytää pimeydestä valkeuteen.
7. Jännittääkö, miten teos otetaan vastaan?
M: Tottakai. Se kuuluu asiaan, kun kirja julkaistaan. Kirjailijana miettii aina, mitä olisi pitänyt lisätä tekstiin tai poistaa siitä, mitä virkettä olisi pitänyt vielä hioa. Tarina itsessään varmasti jakaa mielipiteitä.
P: Kyllä se jännittää. Hanke on ollut sen verran iso ja siinä avaan koko elämäni, myös ne ikävimmät puolet menneisyydestäni, mitä normaalisti ihmiset salaisivat.
8. Jotkut ovat jo ehtineet kirjan lukea. Millaista palautetta olet saanut? Mikä on ollut mieleenpainuvin kommentti, joka kirjasta on sanottu?
M: Vielä kirjaa ei ole päässyt monikaan lukemaan, mutta saadun palautteen mukaan teksti on vetävää.
P: Vain muutama henkilö on lukenut kirjan tähän mennessä. Heiltä olen saanut hyvää palautetta kirjasta. Minna on osannut hyvin kuvata kuinka päihdemaailmasta voi vapautua. Joku sanoi myös niin, että on rohkeaa avata elämäänsä noin avoimesti. Moni on myös sanonut, että kirja on mukaansatempaava ja sitä on vaikea jättää kesken.
9. Kävitte samaan aikaan Stormin ja Sylvään koulua. Millaisia muistoja teillä on toisistanne niiltä ajoilta?
M: Pauli oli isokokoinen ja kovaääninen poika, joka kiusoitteli, mutta oli toisaalta ystävällinen ja sympaattinen.
P: Minna oli pieni ja sievä lettipäinen tyttö. Hän oli mukava ja nauravainen. Me pojat tapasimme tuolloin kiusoitella niin Minnaa kuin muitakin tyttöjä.
10.Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
M: Minun elämässäni etsimättä parasta ovat mieheni ja poikani, samoin työni, mutta tämän kirjan valmistuminenkin on iso asia.
P: Se on elämässä parasta, että on saanut yhden pienen elämän. Tällä tarkoitan sitä, että vankilassa ollessani haaveilin siitä, että minullakin olisi normaali elämä. Nyt koen, että olen saanut sen yhden pienen, tavallisen elämän myös itselleni. Aikaisemmin en voinut sietää tavallisuutta, koska en ymmärtänyt mitä se on. Nyt kun olen sen tavallisuuden löytänyt, niin elämä on elämisen arvoista.
