Pienen Inarin piti päästä päiväkodin retkelle, äiti oli luvannut viedä. Äiti ei kuitenkaan jaksanut nousta aamulla ylös sängystä. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Inarin äidillä oli todettu psyykkinen sairaus.
”Hän oli ikään kuin omissa maailmoissaan. Äiti oli siinä fyysisesti – mutta ei läsnä. En saanut häneen välillä yhteyttä ollenkaan”, kuvailee Inari lapsuuttaan. Hyviä muistoja jäi perhepäivähoidosta ja päiväkodista. Siellä arki oli turvallista.
Inarin vanhemmat erosivat, kun hän oli alle kouluikäinen. Inari jäi asumaan isän kanssa, mutta isä oli paljon pois kotoa.
Ja tyttö oppi pienestä pitäen ottamaan itsestään vastuun.
”Pidin yllä roolia, jonka olin omaksunut. Olin reipas ja pärjäävä vastuunkantaja. Tarvitsin ja kaipasin huolenpitoa, mutta minun oli vaikeaa ottaa sitä vastaan. Vaikeaa oli myös pyytää apua.”
Koulussakin Inari oli reipas ja omatoiminen oppilas. Jos hän olisi oireillut riehumalla tai häiriköimällä, olisi asiaan kenties kiinnitetty huomiota.
Inarin kohdalla rikkinäinen lapsuus ilmeni kuitenkin toisella tavalla. Ylivastuullisuutena ja äärimmäisenä reippautena.
”Olisi tärkeää, että niiltä reippailtakin lapsilta muistettaisiin kysyä, että mitä kuuluu oikeasti. Ja kysyä vielä toisenkin kerran. He jäävät helposti apua vaille, vaikka sitä sisimmässään kaipaisivatkin”, Inari pohtii.
”Kuvaavaa on, että kerran koulussa välitunnilla kaaduin tosi pahasti ja sain avomurtuman. Yritin sitäkin piilotella”, kertoo Inari yhtenä esimerkkinä.
”Suurin huoleni oli, että miten mahdan saada luokan oven auki kipeällä kädellä. Kun olin ollut tunnilla hetken, opettaja huomasi, että olin loukannut itseni pahasti. Sen jälkeen tulikin kiire toimittaa minut hoitoon.”
Ylireippauden lisäksi on toinenkin oire, johon Irinan mukaan kannattaa kiinnittää huomiota.
”Silloin jos lapsi hakee poikkeuksellisen paljon turvaa aikuisista, kotona ei ehkä ole kaikki kunnossa.”
Inarin äidin psyykkinen sairaus näkyi muun muassa harhaluuloina.
”Äidillä oli myös erilaisia pakko-oireita ja itsemurha-ajatuksia”, kuvailee Inari. Oli tilanteita, joissa Inari etsi äitiään peläten, että tämä oli tehnyt jotakin itselleen.
Inarin äiti ei onneksi koskaan vienyt suunnitelmiaan loppuun saakka. Lapsena se kaikki tuntui kuitenkin arvaamattomalta.
”En tiennyt, mitä on odotettavissa. Jouduin olemaan koko ajan varuillani”, tunnustaa Inari.
Edelleen hän huomaa tarkkailevansa toisten tunnetiloja hyvin herkästi.
”Vasta vanhempieni eron jälkeen minulle kerrottiin, että äiti on mieleltään sairas. Helpotti saada tietää, mistä on kyse – että tälle kaikelle on joku syy”, toteaa Inari.
Hän kannustaakin käsittelemään asioita lasten kanssa totuudellisesti, toki ikätaso huomioiden.
”Totuus on parempi kuin epätietoisuus ja omat kuvitelmat. Lapset ymmärtävät enemmän kuin monesti kuvitellaan”, Inari ajattelee.
Hän itse olisi toivonut, että ammattilaiset olisivat huomioineet myös hänet lapsena ja kertoneet ylipäätään äidin sairaudesta.
“Yleensä huomio kiinnittyy vain oireilevaan osapuoleen.“
Nykyään Inarilla on hyvät välit äitinsä kanssa.
” En ole koskaan hävennyt äitiäni hänen sairautensa takia, hän on minulle rakas sellaisena kuin hän on”, Inari sanoo hiljaa.
Silti vakava sairaus painaa jälkensä aina myös läheisten elämään.
Hoidot ja lääkkeet ovat kehittyneet vuosien mittaan psyykkistenkin sairauksien hoidossa.
”Tosin nykyään on hoitoon hyvin vaikeaa päästä. Ennen hoitoon otettiin välillä ”turhaankin”, nyt tilanne on päinvastainen. Apua ei tahdo saada, ainakaan ajoissa, koska osastopaikkoja on niin vähän”, kritisoi Inari.
Inari haki itselleen apua vasta peruskoulun jälkeen. Lapsuus oli lyönyt sisimpään säröt, jotka vaativat käsittelyä.
”Minut ohjattiin sairaanhoitajalle, ja pääsin avun piiriin. Olen käsitellyt asioitani myös psykoterapiassa. Yksi tärkeimpiä askeleita toipumisessani on ollut Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry, jonka kautta olen saanut vertaistukea. On suuri helpotus ymmärtää, että en olekaan yksin. On muitakin, jotka ovat käyneet läpi vastaavaa”, kertoo Inari, joka nykyään toimii itse Finfamin kokemusasiantuntijana.
”Samankaltaisia asioita kokenut ymmärtää kaikista parhaiten. Vertaistuki on korvaamaton apu. Sitä kautta oppii itsestäänkin parhaiten lisää.”
Tällä hetkellä 28-vuotias Inari elää puolisonsa kanssa lapsiperhearkea ja on positiivisin mielin tulevaisuudesta.
(Inarin nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi)
FinFamiin voi olla yhteydessä, jos kaipaa vertaistukea tai neuvontaa.
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – Finfami ry
-omaisneuvontaa, vertaistapaamisia ja vertaistukiryhmiä
-Sastamalan aluesairaalassa OLKA-toiminnassa tietoa ja tukea omaistilanteissa
-Voimia vanhemmuuteen -ryhmä vanhemmille joiden 13-25 -vuotiaalla nuorella on psyykkistä oireilua ja/tai –päihteisiin liittyviä ongelmia, alk.marraskuussa
-Sinä olet tärkeä -teemapäivät 3.-5.10. kirjastolla ja Kokemus kuulluksi -tilaisuus 5.10. Purressa
Tietoa, tukea ja toivoa. www.finfamipirkanmaa.fi
Lisätiedot Teija Eskola p.050 3133894
