Viehättävässä maatilamiljöössä on kaunis ja hyvin hoidettu pihapiiri. Arto Alakruuvi astelee punaisesta tuvasta ulos metsästyslakki päässä tervehtimään toimittajaa. Kuinka Alakruuvi päätyi opiskelemaan riistamestarin harvinaisen ammatin itselleen?
”Kiinnostuin koulutuksesta alun perin metsästysharrastukseni kautta”, Alakruuvi kertoo. Metsälle hän pääsi jo nuorena poikana, kun kummisetä otti hänet mukaansa jänis- ja sorsajahtiin. Myöhemmin Alakruuvi liittyi Kiikoisten metsästysseuraan, Kiikoisten metsästäjät ry:hyn. Metsästyshistoriaa on takana kaikkiaan jo vuosikymmeniä.
Koulutukseen liittyi omat haasteensa.
”Näyttökokeita piti suorittaa toistakymmentä, ja tentissä oli paljon näytteitä, jotka piti osata tunnistaa. Niihin lukeutui muun muassa eläinten jätöksiä, kalloja, syödöksiä, karvoja ja lintujen siipinäytteitä. Siivistä piti tunnistaa, onko lintu nuori vai vanha – ja hirvieläimien ikää piti arvioida hampaista 1-2 vuoden tarkkuudella.” Aivan helpolla ei siis riistamestariksi tulla.
Mitä kaikkea riistamestarin koulutuksen saanut voi tehdä työkseen?
”Riistamestari on riista-alan moniosaaja, joka voi tehdä tutkimuksia ja suunnitella riistametsiä ja -kosteikkoja. Lisäksi työnkuvaan kuuluu tarhausta ja jahteja. Yksi opiskelukaveri pääsi Metsähallituksen leipiin metsästyksen asiantuntijaksi”, selvittää Alakruuvi.
Tänä päivänä WinNovan oppilaitoksessa Kullaalla ei enää uusia riistamestareita kouluteta. Alakruuvi valmistui vuonna 2019. Uudeksi linjaksi kehiteltiin riistanhoitaja, samanaikaisesti rinnalla voi opiskella riistapainotteista erä- ja luonto-opastutkintoa. Tällainen tutkinto mahdollistaa monenlaisissa tehtävissä toimimisen, ja ne tukevat toinen toisiaan. Luonnon tuotteistaminen on kaikille pakollinen tutkinto. Koulutukseen sisältyy muun muassa riistanhoito ja -tarhaus sekä metsästyspalvelujen tuottaminen. Luontoala kaikkiaan on nousussa, palveluille on entistä enemmän kysyntää. Eräelämässä on oma viehätyksensä.
Metsästyskokemuksen kautta Alakruuvilla oli hyvä pohja jo valmiiksi alalle hakeutumiseen, laajaa tietämystä oli harrastuksen kautta kertynyt vuosien varrella. Harvinainen ammatti riistamestarina ei toistaiseksi ole poikinut kuitenkaan työpaikkaa.
”Se oli siitä huolimatta erittäin mielenkiintoinen koulutus, joka ehdottomasti kannatti käydä. Sain paljon lisää tietoja ja taitoja luontoasioista. Harrastuksissa siitä on ollut hyötyä”, mies kertoo.
Eläimiä tulee seurattua kotikulmilla myös riistakameroiden kautta.
”Minulla on kolmella ruokintapaikalla tällä hetkellä kamerat. Vuosien varrella kuvissa on näkynyt peurojen lisäksi muun muassa susi, ilves ja villisika. Ja karkuteillä olleita koiriakin siellä on aika ajoin vieraillut”, Alakruuvi mainitsee. Valokuvaus on – riistakameroiden seuraamisen lisäksi – yksi hänen mielenkiinnon kohteistaan. Martinselkosen eräkeskuksessa Kainuussa hän on päässyt karhujakin kuvaamaan. Kuvauskojuista käsin oli turvallista tarkkailla uljaita mesikämmeniä.
”Kaverin kanssa yhdessä mentiin. Se oli hieno kokemus.”
Kotipihan tarhassa häntää heiluttaa riistamestarin mustavalkoinen metsästyskaveri. Uskollisella Manni-koiralla on ikää jo 13 vuotta. Rodultaan se on metsästyskoirarotuihin kuuluva venäläis-eurooppalainen laika.
”On hienoa seurata, kun koira toimii metsässä. Haukun äänestä pystyy tunnistamaan, kuinka lähellä esimerkiksi hirvi on”, Alakruuvi ihailee.
Ammatteja on riistamestari erikoisammattitutkinnon lisäksi kertynyt plakkariin monta muutakin. Ahkerasti opiskelleen miehen työelämään pääsyä ovat kuitenkin aika ajoin varjostaneet kropassa olevat ongelmat. Selkäkivut ovat vaivanneet häntä pitkään, eikä niihin ole kunnollista, pysyvää apua löytynyt.
”Fyysiseen työhön kokopäiväaikaisesti minusta ei tämän selän takia ole. Minulla on maanviljelijä-koneenkorjaajan koulutus, johon sisältyi myös maatalouslomittajan opinnot. Olen opiskellut myös auto- ja maatalouskoneasentajaksi”, Alakruuvi luettelee. Pienkonekorjaamoyrittäjyyttä hän on harkinnut, sille saattaisi maaseudulla olla tarvetta, eikä se olisi fyysisesti liian raskasta.
”Ruohonleikkurit, moottorisahat, raivurit ja sen semmoiset saisin varmasti huollettua ja kunnostettua”, hän suunnittelee.
Alakruuvilla on myös levyseppähitsaajan koulutus. Töitä sillä alalla olisi niin paljon kuin ehtisi tehdä.
”Vaan kun ei selkä kestä sitä hommaa.”
Harrastuksiin luontoasioiden ja kuvaamisen lisäksi kuuluu moottoripyöräily, ja selän voinnin mukaan kuntosalilla käynti. Kädentaitojakin miehellä on, itse hän on trofeensakin – eli seinällä komeilevat metsästysmuistonsa – valmistanut. Se on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa monine työskentelyvaiheineen. Saaliista saadut sarvet ja kallot käsitellään käsityömenetelmin, ja niistä tehdään koriste-esineitä muistoiksi metsästysretkiltä. Alakruuvin kodin seinillä on kunnioitettavan kokoinen kokoelma komeasarvisia trofeita.
Mies on asunut koko ikänsä samassa huushollissa.
”Olen tällainen peräkammarinpoika”, hän itse määrittelee hymyillen. Kotitilalla vanhempien kanssa on ollut hyvä olla ja asua tilavassa tuvassa kauniin pihapiirin ympäröimänä.
”Tykkään asua täällä. Kiikoisissa on mukavaa porukkaa, vaikka en ihan tarkkaan tiedäkään mitä tuolla kylillä tapahtuu – kun asun täällä niin syrjässä.”
