Vuonna 2002, viikkojen ryyppyputken seurauksena, sastamalalainen Petri Vänskä joutui katkolle ja pitkän sairaalajakson aikana sekä tehtyjen tutkimuksen perusteella selvisi myös, että mies sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sekä epävakaata persoonallisuushäiriötä.

”Samalla selvisi, miksi välillä olo oli ollut kuin maailman omistajalla ja välillä ei päässyt sängystä ylös. Maniavaiheessahan sitä leijutaan kattojen yläpuolella”, Petri kuvailee. Hän myöntää, että diagnooseja oli aluksi vaikea hyväksyä.

”Mietin, että olisinpa ollut pelkästään juoppo.”

Hän sai lääkityksen, mutta elämä jatkui vanhaa rataa. Ja kun meni lujaa, viina maistui, lääkkeet unohtuivat ja katastrofit seurasivat toinen toistaan.

”Syksyllä 2010 vetäisin kerralla viikon lääkkeet ja pullon viinaa. Minut toimitettiin Tampereelle teholle, ja hengenlähtö oli lähellä”, Petri kertoo.
Teho-osastolta päästyään hän vietti pitkän ajan psykiatrisessa hoidossa. Lääkitys ajettiin kohdalleen ja hän osallistui säännöllisesti terapiaan.

”Kun pääsin kotiin, päätin että viinakset on nyt minun osaltani juotu, enkä sen jälkeen olekaan alkoholiin koskenut. Koen, että elämäni alkoi uudelleen tuona kohtalokkaana vuonna 2010. Sen jälkeen olen saanut ihanan vaimon ja oman perheen. Olen myös hyväksynyt sairauteni, joka on kontrollissa lääkityksen ansiosta. Koulutettuna kokemusasiantuntijana voin lisäksi toimia vertaistukena muille”, hän juttelee.

Terapiassa Petri käy edelleenkin silloin tällöin, lääkehoidon tueksi.

Sastamalalaisella Katja Juurikivellä dignosoitiin masennus ensimmäisen kerran vuonna 1995. Positiivisen elämänasenteen omaava nainen kuitenkin sinnitteli välillä jaksamisensa äärirajoillakin vuoteen 2003, jolloin hän tapaturman jälkeen koki täydellisen romahduksen ja pitkällisen hoidon seurauksena sai nipun diagnooseja: työuupumus, masennus, epävakaa persoona, epäkypsä persoona ja ahdistus.

”Lääkityksestä huolimatta elämä heitti aina välillä kärrynpyörää, ja päädyin aika ajoin hoitoon psykiatriselle osastolle. Viimeisen kerran olin teho-osastolla vuonna 2011, itsemurhaa yritettyäni. Lapseni oli silloin kolmivuotias”, Katja kertoo avoimesti.

Katjan toipuminen alkoi siitä hetkestä. Hän tajusi, että on vaarassa menettää lapsensa. Toipuminen oli pitkä prosessi ja käsiteltäviä asioita paljon.
Kokemusasiantuntijaksi Katja kouluttautui vuonna 2017 ja vuosien mittaan hän on toiminut myös tukihenkilönä useammalle nuorelle.

”Lisäksi olen toiminut tukihenkilönä myös asumisyksiköissä”, hän lisää.

Hänen tyttärensä on nyt 15-vuotias ja tietää äidin tarinan. Tietää ja ymmärtää senkin, että kenen tahansa mieli voi sairastua, ja ihminen on silti aina yhtä arvokas.

”Jos jollakin on vaikeaa, tyttäreni kertoo että minun äitinikin on sairas, ja häneltä saa varmasti tukea”, Katja kertoo ylpeyttä äänessään.

Koulutettuina kokemusasiantuntijoina Katja ja Petri tietävät mistä puhutaan, kun puhutaan mielenterveysongelmista, niiden kanssa elämisestä ja toipumisesta. He molemmat tietävät itsekin, miten tärkeää vertaistuki voi olla. He molemmat ovat käyneet Mielen ry:n koulutuksen.

Katja ja Petri ovat säännöllisesti kerran kuukaudessa, kuun viimeisenä tiistaina tavattavissa Sastamalan psykiatrian polin aulassa. Heidän kanssaan voi mennä juttelemaan matalalla kynnyksellä.

”Ryhmässä on myös lupa olla hiljaa, mutta monet oikein odottavat että saavat kertoa tarinansa. Lääkäreitä emme tietenkään ole, mutta omat selviytymiskokemuksemme voivat rohkaista muita ja toimia esimerkkeinä siitä, että vaikeastakin tilanteesta voi nousta ylöspäin”, Petri pohtii.

”Kokemusasiantuntijoina käymme myös kertomassa esimerkiksi lääkäreille, ensihoitohenkilöstölle ja sosiaalialan toimijoille vinkkejä siitä, miten kohdata mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä potilas”, Katja lisää.

Katja Juurikivi ja Petri Vänskä on tavattavissa seuraavan kerran psykiatrian polin aulassa, Purren 3. kerroksessa, 28.11. kello 12-15. Joulukuun aula tapaaminen on poikkeuksellisesti 19.12 ja aika on tuttu 12-15.

Omainen, huolehdi omasta jaksamisestasi

Katja Juurikivi ja Petri Vänskä tietävät, miten raskas kokemus läheisen ihmisen mielenterveydenhäiriö voi olla omaisille ja ystäville.  He myös muistuttavat, että läheinen voi toimia sairastuneen tukena, mutta ei voi tätä auttaa saati pelastaa.”Omien läheisteni kohdallakin oli suuri vaara, että he menettävät oman terveytensä ja uupuvat”, Katja kertoo ja korostaa, miten tärkeätä mielenterveyspotilaan omaisen on pitää huolta itsestään.Petri muistuttaa, että läheisten huomiot ovat kuitenkin tärkeitä esimerkiksi tilanteissa, joissa lääkitystä pitäisi tarkistaa.
”Läheinenhän sen ensimmäiseksi huomaa, jos persoona muuttuu”, hän selventää.

Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami on mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien valtakunnallinen edunvalvoja ja omaistyön asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä mielenterveysomaisten ja läheisten hyvinvoinnin edistämiseksi.Sastamalassa kokoontuu kuukausittain avoin vertaistukiryhmä omaisille, joiden läheisellä on mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä haasteita. Seuraava kokoontuminen (15.11. ja) on 13.12. klo 18-20 SPR:n Ystävänpirtillä.

Sastamalassa saa myös omais- ja vertaisneuvontaa, ota yhteys yhdistyksen omaisneuvontaan: puh. 040 722 4292 tai omaisneuvonta@finfamipirkanmaa.fi. Yhdistyksen työntekijä on tavattavissa myös Sastamalan sairaalan OLKA-pisteellä kuukausittain, seuraavan kerran 11.12. klo 9-12, jonka jälkeen on mahdollisuus myös omaisneuvontaan. Lisätietoja Teija Eskola p. 050 313 3894 www.finfamipirkanmaa.fi

MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Numeroon voi soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti esimerkiksi silloin, kun on huolissaan läheisestään.

Mikäli tarvitaan viranomaisapua esimerkiksi hengenvaarallisen tilanteen takia, tulee soittaa hätänumeroon 112, hakeutua lähimpään päivystykseen tai ottaa yhteys asuinpaikkakuntansa sosiaali- ja kriisipäivystykseen.