Euroopassa ja myös Suomessa meni monella kahvit väärään kurkkuun, kun Yhdysvaltain entinen presidentti ja tehtävään uudelleen pyrkivä Donald Trump antoi ymmärtää, että ”Jos ei maksa, niin ei kannata odottaa suojelua”. Tällä hän viittasi siihen, että Yhdysvalloissa koetaan laajemminkin ärtymystä siihen, että eurooppalaiset kuvittelevat Yhdysvaltojen viime kädessä turvaavan Euroopan koskemattomuuden, ilman, että Eurooppa itse kantaisi vastuuta asiasta.

Euroopassa kuviteltiin laajemmin Neuvostoliiton sorruttua, että sotia ei mantereellamme nähdä. Kovan turvallisuuden vahvistamisesta siirryttiin kriisinhallintaoperaatioihin, jotka nähtiin eurooppalaisten armeijoiden tulevaisuuden kehityksen päätepisteenä. Pieniä, iskukykyisiä joukkoja, vaan ei laajamittaiseen sotaan kykenevinä. Ja näin oli toki helppo toimia ajassa, jossa osittain sinisilmäinen usko Venäjän demokratiakehitykseen ja Yhdysvaltojen viime kädessä takaavaan turvallisuuteen oli vahvaa.

Venäjän käynnistämä laajamittainen hyökkäyssota oli hetki, jossa jokaisen rauhan miehen tai naisen tulisi ymmärtää, kuinka rauhaa ei synnytetä riisumalla aseita. Merkittävin syy yhä jatkuvalle sodalle Ukrainassa on se, että Venäjä laskee voittavansa siinä. He laskevat voiman varaan, jota sieltä kyllä löytyy. Autoritaarinen maa on siirtynyt sotatalouteen, jossa kranaatteja tuotetaan yötä päivää lisää ja rintamalle riittää väkeä, sillä ihmishenki ei tunnetusti siellä kovin arvokas ole.

Jos haluamme välttää laajemman sodan Euroopassa ja haluamme seistä omilla jaloillamme ilman pelonsekaisia tunteita jokaisesta käänteestä Yhdysvaltain vaaleissa, niin meidän on muutettava ajatteluamme:
Euroopan on vahvistettava omaa puolustuskykyään merkittävästi. Vastuuta ei voi jättää vain Suomen kaltaisille rajamaille, vaan tämä on ymmärrettävä myös Saksassa, Ranskassa ja muissa suurissa Länsi-Euroopan maissa.
Yhdysvallat on hyvä liittolainen, mutta sellainen liitto ei ole terve, jossa oletamme vain toisen osapuolen tekevän kaiken työn, kun itse luistamme vastuusta. Jotta Yhdysvalloilla säilyy jatkossakin voimakas intressi tukea Eurooppaa, on meidän osoitettava omin toimin, että kykenemme ja haluamme ottaa vastuuta omasta alueestamme.

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, meidän on tuettava Ukrainaa niin kauan kun se on tarpeen. Jos Ukraina sortuu, voimme olla saman tilanteen edessä kuin he. Jos asiaa katsoo Venäjän näkökulmasta, niin juuri Ukrainan tappio osoittaisi heille läntisen yhteisön heikkoutta ja kyvyttömyyttä puolustaa omia arvojaan, joita juhlapuheissa viljeltäisiin. Se olisi signaali, että voimaa käyttämällä voi alistaa muut oman tahtonsa alle. Suomella ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa Venäjä saa kylvää tuhoaan milloin ja missä se haluaa, koska kukaan ei lopulta kuitenkaan välitä. Tästä syystä Ukrainan merkittävä tukeminen on Suomen keskeinen intressi ja kaiken sen rahallisen panostuksen arvoista.

Lopuksi haluan todeta, että en halua nähdä Suomea sodassa. En halua nähdä Eurooppaa sodassa. Valitettavasti itäinen naapurimme haluaa sotaa ja on sitä valmis käymään. Jotta voimme välttää sellaisen, on meidän osoitettava valmiutta ja tahtoa puolustaa maatamme. Se on paras rauhan tae.

Kirjoittaja on kansanedustaja, puolustus- sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen.