Kiikan kappeliseurakunnan johtokunnan puheenjohtaja Seija Hirvikoski näytti tyytyväiseltä Kiikan seurakuntatalolla järjestetyn kiinteistöillan jälkeen. Tai niin tyytyväiseltä kuin tilanteeseen nähden voi näyttää, sillä illan aihehan oli raskas: seurakuntalaisille rakkaan rakennuksen käytöstä luopuminen.

”Illan tunnelma oli kuitenkin toiveikas ja keskustelu rakentavaa, joka on tärkeä asia. Vaikka olemme kipeän tositilanteen edessä, kannustan katsomaan kohti tulevaisuutta, muutoksia pelkäämättä”, hän totesi.

Maanantai-iltana Kiikan seurakuntatalolla järjestetty kiinteistöilta saa jatkoa tänään tiistaiina Suodenniemellä. Mouhijärvellä tilaisuus on perjantaina, ja Keikyässä tulevana maanantaina. Illoissa käsitellään rakennusten tilannetta ja kappelien toiminnan tulevaisuutta.

Tilaisuuden aluksi kirkkoherra Vesa Aurén korosti, että kirkkoneuvoston päätös laittaa puolen vuoden sisään kiinni neljä seurakuntataloa on työsuojelullinen, ja työnantajavastuuseen liittyvä päätös.

”Osa ihmisistä ihmettelee, eikö tällainen päätös olisi pitänyt tehdä ensin seurakuntalaisia kuulemalla tai kirkkovaltuuston päätöksellä. Työntekijöiden terveys ja turvalliset työolot ovat kuitenkin työnantajan vastuulla”, hän totesi.

Aurén avasi myös tehtyjä tutkimustuloksia, jotka ovat karua luettavaa, sillä tutkitut rakennukset olivat sisäilmaltaan pääosin heikossa kunnossa. Täysin puhtaat paperit sai ainoastaan Kiikoisten kirkkotupa.

” Seurakuntataloista ainakin neljän rakenteissa on pahoja kosteusvaurioita, joista aiheutuu ihmisille haitallinen ja terveydelle vaarallinen sisäilma. Tällöin työnantajalla on moraalinen ja juridinen velvollisuus ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin”, hän selvitti.

Tänä vuonna seurakunnan luottamushenkilöiden tulee päättää myös siitä, mitä seurakuntataloille tehdään tulevaisuudessa.

”Viime kädessä kirkkovaltuusto tulee tekemään päätökset kiinteistöistä luopumisista eli esimerkiksi mahdollisista purkamisista tai myymisistä”, Aurén totesi.
Seurakuntatalojen korjaaminen seurakunnan toimesta on taloudellisesti ylivoimainen.

”Jotta seurakunta pystyisi teettämään kaikissa kuudessa seurakuntatalossa lähivuosina välttämättömän peruskorjauksen, tarvittaisiin reilut kolme miljoonaa euroa remonttirahaa, jonka päälle tulisivat vielä kosteusvaurioiden korjauksien kulut. Vammalan seurakuntatalon peruskorjauksen hinta, jos sitä vertaa vaikka Kokemäen seurakunnan vastaavaan remonttiin, olisi noin viisi miljoonaa euroa”, Aurén kertoi ja muistutti, että seurakunnalla on jo käynnistymässä Tyrvään kirkon peruskorjauksen suunnittelu.

Seurakunnan kiinteistötyöryhmässä vaikuttava Merja Helander lisäsi, että Sastamalan jokaiseen 11 kirkkoon ollaan tekemässä monikäyttöä lisääviä suunnitelmia, jotka parantavat käyttömahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Henri Kiuttu seurakunnan kiinteistötyöryhmästä peräänkuulutti illan osallistujilta ehdotuksia kokoontumistiloista.

”Olemme avoimia kaikille ideoille”, hän rohkaisi.

Pauli Pietilän mukaan parhaat tilat löytyisi entisen Osuuspankin tiloista. Muita esille nousseita kohteita oli Kiikan nuorisotalo sekä entinen vanhainkoti.

Kappalainen Jouni Pihlajamaa ehdotti seurakuntatalon purkamista ja tontin myymistä esimerkiksi rivitaloja rakentavalle rakennusliikkeelle.

”Seurakunta voisi vuokrata siitä tilat. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin Nokialla”, hän kertoi.

Karoliina Koivuniemi-Ollilan mielestä tärkeintä on, ettei seurakuntatalo jää rapistumaan paikoilleen, ja että mahdollinen uudisrakentaminen istuisi kauniiseen kulttuurimaisemaan. Hän asuu seurakuntatalon vieressä Kiikan vanhassa pappilassa, jonka remontoi pieteetillä yhdessä puolisonsa Veli Ollilan kanssa kymmenisen vuotta sitten perheensä kodiksi.

”Seurakuntatalon kohtalo kyllä harmittaa. Pirkanmaan maakuntamuseon inventoinninkin mukaan tämä arkkitehti Helge Railon suunnittelma ja vuonna 1969 valmistunut seurakuntatalo on rakennushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävä, ja se on arvioitu ensimmäiseen luokkaan, ainoana seurakuntatalona koko Sastamalassa”, hän totesi.

Koivuniemi-Ollilan mukaan korjausmahdollisuudet pitäisi ennen mahdollista purkua selvittää perusteellisesti.

”Ja miksei tämä rakennustaiteen helmi voisi olla jopa koko seurakunnan ainoa seurakuntatalo”, hän kyseli.

Kiikkalainen Raija Hituri oli paikalla Turussa opiskelevan tyttärensä Eevan, sekä Stormissa asuvan toisen tyttärensä Elina Aarno-Kaistin, sekä tämän 3,5 kuukauden ikäisen Otava-pojan kanssa. Naisten mukaan illan keskustelu oli rakentavaa, mutta ratkaisua uusista kokoontumistiloista hekin odottavat. Eikä vähiten sen vuoksi, että niin Eeva kuin Elinakin ovat aktiivisesti mukana partiotoiminnassa, Elina lippukunnan johtajana.

”Kiikan Leiripeikot käyttää näitä seurakuntatalon tiloja noin kaksi kertaa viikossa, ja lisäksi täällä on lippukunnan varasto. Siellä on melkoinen määrä telttoja, retkikeittimiä, työkaluja ja askartelutarvikkeita. Tietysti toivomme hartaasti, että partiolaisille löytyisi yhtä hyvät tilat jatkossakin”, Elina toteaa.

Sastamalan seurakunnalle on aika ajoin esitetty ratkaisuksi metsäomaisuuden myyntiä, mutta se ei Aurénin mukaan olisi järkevää.

”Metsäomaisuus tuottaa tasaisesti joka vuosi puhdasta tuottoa noin kolmen työntekijän palkan verran, vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Jos nyt myytäisiin merkittävä osa seurakunnan metsistä, kajoaisimme siihen tulovirtaan, mikä kuuluu tuleville sukupolville. Lisäksi seurakunnan metsät ovat valtaosin nuoria tai varttuneita taimikoita, joten merkittävä omien metsien hakkauttaminen lähivuosina tai metsien myyminen taimikkohinnoilla ei olisi viisasta metsäomaisuuden käyttämistä.”

Tämän vahvistaa myös metsätalousinsinööri ja seurakunnan kiinteistötyöryhmän jäsen Jukka Pusa.

”Metsäomaisuuden myynti olisi kertaluonteinen tuloerä, jolla katkaistaisiin vähäriskinen ja kohtuullisen tuottavan omaisuuden tuoton hyödyntäminen. Eikä koko 800 hehtaarin metsäomaisuuden myynti edes riittäisi seurakuntatalojen ja kirkkojen remontointiin”, hän muistuttaa.

Muokattu 6.3. klo 8.30. Merja Helander on kiinteistötyöryhmässä, mutta ei sen puheenjohtaja, kuten jutussa aiemmin luki. Puheenjohtaja on Esko Raskila.