Olisiko nyt viimein korkea aika rajoittaa lasten sosiaalisen median käyttöä. Jos sosiaalisen median paineita ja erityisesti somen kautta tapahtuvaa kiusaamista ei kestä aikuiset, kuinka sitä voisi kestää lapset, kysyi sastamalalaisen Sylvään koulun rehtori Jari Andersson Facebook-päivityksessään viikko sitten tiistaina, jolloin koko Suomi järkyttyi Vantaalla tapahtuneesta kouluampumisesta.

Seuraavana päivänä Andersson katseli koulunsa lipputangossa puolitangossa liehuvaa lippua. Päivänavauksessa hän kannusti oppilaita toisia kunnioittavaan käytökseen, ja muistutti, että kiusaamiseen pitää aina puuttua. Päivänavauksen lopuksi soitettiin Niin kaunis on maa. Oppilaille ja vanhemmille kerrottiin, millaista keskusteluapua koululla on tarjolla.

Vantaalla Viertolan koulussa tapahtunut kouluampumistapaus ei Anderssonia yllättänyt, tekijän nuori ikä kylläkin.

Pian 25 vuotta Sylvään koulun rehtorina toiminut Andersson tunnetaan Sastamalaa laajemminkin rohkeista ulostuloistaan. Kiusaamista hän ei hyväksy missään muodossa, vaikka vaikea sitä on tänä päivänä estääkään. Kiusaaminen kun on siirtynyt pitkälti koulun käytäviltä nettiin.

”Vanhemmat ottavat asian tiimoilta usein yhteyttä tänne kouluunkin ja pyytävät puuttumaan netissä tapahtuvaan kiusaamiseen. Se on mahdoton tehtävä, sillä usein kiusaaminen on viety esimerkiksi anonyymeille alustoille. Emme voi sellaisille asioille täällä mitään. Sen sijaan vanhempien tulisi olla selvillä, millaisia sovelluksia nuorilla puhelimissaan on, ja mitä he älykännyköillään tekevät”, Andersson huomauttaa.

”Ja alakoululainen ei tarvitse älykännykkää lainkaan. Sehän on ihan sama, kun laittaisi pienen koululaisen New Yorkin kaduille seikkailemaan ja pyytäisi häntä kääntymään vanhempien puoleen, jos eteen tulee ongelmia”, rehtori vertaa.

Anderssonin mukaan viimeistään nyt olisi puututtava lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisen syihin, ja tehtävä rohkeita päätöksiä. Erillisiä selvityksiä ei hänen mukaansa enää tarvita, vaan konkreettisia toimia. Nopeasti.

”Esimerkiksi salassapitopykälät eivät saisi minkäänlaisessa tilanteessa ajaa lapsen edun edelle, ja koulujen olisi saatava kaikki opetuksen kannalta tärkeät tiedot oppilaasta. Muutoin saumaton yhteistyö eri toimijoiden kesken ei ole mahdollista”, Andersson toteaa.

Hän sanoo suoraan, että perusopetuksen ohjaavaksi periaatteeksi vuonna 2014 otettu inkluusio, eli jokaisen oppilaan oikeus päästä tavallisen opetuksen piiriin riippumatta mahdollisista oppimisvaikeuksista, oli katastrofi, ja kirjojen korvaaminen tietokoneilla iso virhe.

”Vielä parikymmentä vuotta sitten nuorten osaamistuloksia mittaavassa Pisa-tutkimuksessa Suomi piti kärkeä, mutta nyt olemme vajonneet Romanian ja Bulgarian tasolle. On käsittämätöntä, miksi on pitänyt rikkoa se, mikä toimi. Lainlaatijat eivät ymmärrä koulumaailmaa”, Andersson sanoo.

Hänen mukaansa kouluihin ei saada kunnollista työrauhaa ennen, kuin opettajille taataan riittävät valtuudet puuttua kiusaamiseen ja häirintään. Nyt yksilön vapaudet ja oikeudet menevät liian usein oppilaan kasvattamisen edelle.

”Ja avoimet oppimisympäristöt on ajatuksena paljon parempi kuin käytännössä. Lapset ja nuoret tarvitsevat ohjausta.”

Lasten ja nuorten vanhempia Jari Andersson kannustaa jakamaan arjen kuulumisia säännöllisesti ja ilman häiriötekijöitä, esimerkiksi sitä älypuhelinta.

”Ihan liian monella vanhemmallakin se kännykkä on liimautunut käteen kiinni”, hän huomauttaa.

Yksi erittäin helppo toimi huoltajalta on ladata lapsensa kännykkään sovelluskaupoista saatava perhelinkki ”family link”, jonka avulla huoltaja on koko ajan tietoinen lapsen kännykän käytöstä, ja jolla pystyy rajoittamaan kännykän käyttöä esimerkiksi tuntiin päivässä.

”Sovelluksilla pystyy myös estämään tiettyjen sivustojen käytön kokonaan. Tämä olisi erinomainen keino sosiaalisen median käytön vähentämisessä ja yhteisten pelisääntöjen rakentamisessa”, Andersson vinkkaa.

Hänen mukaansa on ihan normaalia, että murrosikäinen nuori hakee etäisyyttä vanhempiinsa, mutta alakoululaisen eristäytyminen on aina hälyttävää.

”Lapsen kasvu ja kehitys vaatii rajoja ja rakkautta, sekä turvallisen aikuissuhteen”, Andersson tiivistää.