Retroauto parhaimmillaan – sellainen on Hannu Korpelan vaaleankeltainen aarre – Fiat 850 vuosimallia -73.
Keikyässä asuva Korpela on kunnostanut autoa ajatuksella ja ajan kanssa.
Se päätyi kilpa-autoharrastuksestaan tunnetulle Korpelalle neljätoista vuotta sitten.
”Sain auton ostettua luvattuani, että siitä ei tule jokkisautoa”, mies naurahtaa.
”Minä purin ja kokosin pikkuhiljaa itse. Hankin tätä varten varaosa-autonkin, siitä sai paljon tarpeellisia osia. Varaosa-auton kori kyllä päätyi jokkikseen.”
Fiat ei Korpelalle tullessaan ollut ajokuntoinen, ja muutakin sanomista oli.
”Se oli ruosteessa useammasta paikasta. Etuhelmapelti oli ruosteinen, samoin takaikkunan tiivisteiden alla oli ruostetta ja vähän muuallakin. On tässä laittamista ollut, mutta kuntoon se tuli”, Korpela selvittää.
Museorekisterissä olevalla, takavetoisella autolla on ajeltu pääasiassa kesäkuukausina.
Ja onpa se palvellut hääautonakin.
”Poikani Anssi halusi sen hääautoksi, kun meni naimisiin”, Korpela muistelee.
Fiat käynnistyy heti ja käy pirteästi, kun Korpela peruuttaa sen ulos autotallista kuvausta varten.
”Auton nimen mukaisesti moottori on 850 kuutioinen ja tuosta nokalla olevasta kyltistä voi päätellä, että tämä on itse asiassa Espanjassa valmistettu Seatin lisenssiauto”, kertoo Korpela.
Alkuperäisen mukainen, nokkaan kiinnitetty kyltti oli löytö.
Siinä lukee sekä Seat että Fiat.
Muutakin mielenkiintoista pienessä keltaisessa kilometrien nielijässä on.
”Moottori pyörii tässä vastapäivään toisin kuin muissa autoissa”, paljastaa autoharrastaja.
Hän kertoo, että moottori on niin pieni ja kevyt, että hän pystyy kantamaan sitä sylissään.
”Kokeiltu on.”
Fiat 850 tarjoilee muitakin yllätyksiä – kuten sen, että moottori sijaitsee auton takaboksissa ja tavaratila puolestaan nokkapellin alla. ”Etukontti” on tilava – siellä nököttää vain vararengas, pari työkalua ja auton pissapojan säiliö – joka on pussi – eikä muovisäiliö.
”Ja kumitutista truitataan vesi”, Korpela sanoo ja istahtaa ratin taakse näyttämään, miten retromallin pissapoika toimii.
Keltainen auto tekee vaikutuksen teeskentelemättömyydellään ja suloisella korimallillaan, josta katsojaa killittävät pyöreät etuvalot kromikehyksin.
Automalli saavuttikin aikanaan suuren suosion ketteränä perheautona.
Sen huippunopeus on 125-145 km /h, mutta niin lujaa ei Korpela ole arvannut nelivaihteisella, takavetoisella autolla päästellä.
”Yhdeksääkymppiä kovempaa en ole ajellut”, yli viisikymppistä nelipyöräistään kunnioittava Korpela mainitsee.
Sisätilojen sisustus on askeettinen – kojelaudassa ei ole kikkailtu eikä konstailtu.
Tyhjältä näyttää perusmittareita, rattia ja puhaltimia lukuun ottamatta.
”Vähemmilläkin vipstaakeilla on entisaikaan pärjätty”, Korpela toteaa.
Kompaktin kokoisen auton kori on kevyt.
”Tuulella tuntuu, ja liukkaalla kelillä on vielä hullumpi.”
Auton alkuperäisen värin Korpela halusi ehdottomasti säilyttää.
Koppa vaati kuitenkin hiomista ja maalaamista.
”Ammattimaalari Reijo Lähteenmäki sen hioi ja maalasi.”
Hannu Korpelan suhde Fiatiin on aivan erityinen.
”Ensimmäinen autoni oli tällainen – joten kai se on sitten viimeisenkin on oltava”, mies veistelee.
