Sastamalan seurakunta siirtyi Turun arkkihiippakunnasta Tampereen hiippakuntaan vuoden 2020 alusta. Jo pian muutoksen jälkeen tehdyssä piispantarkastuksessa tuomiokapitulin viranhaltijat totesivat Sastamalan seurakunnalla olevan kokoonsa nähden liikaa kiinteistöjä, ja että asiaan pitää tarttua.

Tarkastusraportissa tuomiokapitulin lakimiesasessori totesi suoraan, että seurakunnan taloudellinen kantokyky ei ole riittävä nykyisen, todella laajan kiinteistökannan ylläpitoon.

Vuoden 2023 alusta aloittanut Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuusto on nyt se taho, jonka kontolle ikävät päätökset väistämättä jäävät. Kirkkovaltuusto on viime ja tänä vuonna kokoontunut useasti pohtimaan seurakunnan todellista taloudellista kantokykyä ja kiinteistöjen määrää.

”Muutaman viikon takaisessa tilaisuudessa mukana oli myös tuomiokapitulin talousasiantuntija. Totesimme hänelle, vähän humoristisesti, että kohta seurakuntamme taitaa joutua taloudenhoidosta tarkkailuluokalle. Hän vastasi vähän karusti, että ette te sinne joudu, kun te olette jo siellä”, kertoo kirkkoherra Vesa Aurén.

Kirkon lainsäädäntö määrää, että tulojen ja menojen on oltava tasapainossa kolmen vuoden suunnittelukauden, tai perustellusta syystä tätä pidemmän, kuitenkin enintään viiden vuoden ajanjakson aikana.

Karu totuus on, että Sastamalan seurakunnan tilinpäätökset ovat olleet jo ainakin vuodesta 2018 yhtäjaksoisesti alijäämäisiä kirkkohallituksen laskentatavalla, joka ei huomioi kertaerinä saatuja myyntituloja. Todettakoon, että Sastamalan seurakunta on Tampereen hiippakunnan seurakunnista ainoa, jonka talous on näin huonolla tolalla.

Tulossa on väistämättä isoja ja ikäviä päätöksiä. Jos seurakunta ei itse pane asiaa kuntoon, ulkopuolinen taho tekee sen. Tässä tapauksessa keinot sanelee tuomiokapituli.

”Kun alkusyksystä laaditaan seurakunnan ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio, on edessä talouden tasapainottaminen. Se tarkoittaa, että säästöjä on välttämätöntä tehdä pysyviin menoihin muutaman sadan tuhannen euron edestä”, Aurén myöntää poikkeuksellisen vakavana.

Sastamalan seurakunnan yksimielisesti hyväksymässä kiinteistöstrategiassa pysyvästi säilytettäviin rakennuksiin on nimetty yksitoista kirkkoa, sekä Roismalan siunauskappeli ja Houhajärven leirikeskus. Tällä hetkellä seurakunnalla on vähän yli 70 rakennusta.

”Pitää myös huomioida, että jokaisen kirkon, siunauskappelin ja leirikeskuksen tuntumassa on lisäksi kahdesta kolmeen huoltorakennusta, jolloin pysyvästi säilytettäviä rakennuksia onkin yhteensä noin viisikymmentä. Jo näin monen rakennuksen kunnossapito tulee olemaan huomattavan iso haaste seurakunnan taloudelle tulevina vuosin”, Aurén korostaa.

Aurén uskoo, että kaikista nykyisistä seurakuntataloista joudutaan luopumaan jo tällä valtuustokaudella.

”Sitä on mahdottoman vaikea hyväksyä, ja ratkaisu tuntuu pahalta jokaisesta työntekijästä, luottamushenkilöstä ja seurakunnan jäsenestä. Muut vaihtoehdot talouden tasapainottamiseen ovat vielä tätä huonommat, esimerkiksi seurakunnan toiminnan merkittävä vähentäminen”, Aurén toteaa.

Viime vuonna kaikkien seurakuntatalojen kulut olivat yhteensä 477 807 euroa, ja ilman henkilöstökuluja 294 402 euroa. Kun omat tilat korvataan vuokratiloilla, niiden kulujen arvellaan olevan noin 100 000 euroa. Siitä saataisiin noin 200 000 euron säästö pysyviin menoihin.

”Sastamalassa on olemassa rohkaisevia esimerkkejä, että ilman seurakuntataloakin voidaan toimia. Seurakunnan säännöllistä toimintaa on Sammaljoella, Salokunnassa ja Lantulan kylässä, vaikka niissä ei omaa seurakuntataloa olekaan”, Aurén muistuttaa.

TOIMITTAJAN KOMMENTTI:

Laajennuttiinko liikaa?

Ajatus seurakuntataloista luopumisesta koskee ihan sydämeen, onhan meistä useimmilla niihin liittyviä rakkaita muistoja elämän eri vaiheista. Kun sitten katsoo Sastamalan seurakunnan tilinpäätöksiä, totuus iskee vasten kasvoja. Sastamalan seurakunta on Tampereen hiippakunnan seurakunnista ainoa, jonka tilikauden todellinen tulos on miinusmerkkinen ainakin vuodesta 2018 asti.

Vuonna 2020 tulos on tosin saatu näyttämään plussalta, mutta todellisuudessa kyse on kertaluonteisesta tuotosta, kun on myyty kiinteistöjä tai metsää. Kestävällä pohjalla sellainen taloudenpito ei ole. Tulot ja menot pitää saada tasapainoon pysyvästi, ei kaunistella lukuja myymällä omaisuutta.

Suomessa ei liene toista seurakuntaa, jonka kiinteistömassa olisi väkimäärään suhteutettuna yhtä suuri kuin Sastamalassa, yli 70 rakennusta.

Jossittelu on turhaa, mutta olisiko tilanne toinen, jos Tyrvään seurakunta ei olisi aikanaan lähtenyt ollenkaan laajentumaan ensin Vammalan seurakunnaksi, ja lopulta Sastamalan seurakunnaksi?

Sastamalan kirkkoneuvosto kokoontuu viikon päästä. Veikkaan vahvasti, että jo siinä kokouksessa tullaan valmistelemaan kirkkovaltuustolle päätöstä luopua kaikista seurakuntataloista mahdollisimman nopeasti. Päätöksen kanssa tuskin halutaan vitkutella, ja odotella valtuustokauden loppua.

Ken elää, se näkee.