”Tämä on kivaa. Ei ole koskaan tullut mieleen, että puihin voisi kutoa”, miettii kahdeksanvuotias Sofia Krankkala pujottaessaan kangassuikaletta suuren pihlajan oksiin kiinnitettyjen loimilankojen lomaan.

”Mäkään en olisi itse keksinyt tehdä tällaista. On vähän erilaista ja hauskaa”, toteaa Sofian ikätoveri Aada Setälä.

”Ehkä meistä tulee tunnettuja taiteilijoita, kun tää on niin näkyvällä paikalla.”

Aivan varmasti tulee. Sastamalan Taitokeskuksen käsityökoululaiset luovat nimittäin silmäniloa ja piristystä kaupungin keskustaan, Marttilankadun kirsikkapuistoon, jota myös Kirjakorttelin salaiseksi puutarhaksi kutsutaan ja joka entisenä Uitton talon tonttina tunnetaan.

Taitokeskuksen vastaavan neuvojan Tiina Jalosen mukaan puiston puut saavat käsityötaidetta ylleen. Oksien väliin kudotaan ”mattoa” kuin kangaspuilla konsanaan. Lisäksi joidenkin runkojen ympärille on tarkoitus virkata tai kutoa erilaisista paloista koostuvaa neulegraffitia.

”Käsityökoulun kaksi ryhmää osallistuvat projektiin ensin ja myöhemmin varttuneemmatkin käsityöharrastajat pääsevät mukaan”, Jalonen kertoo.

Hän tuumaa puiston pysyvän käsitöiden myötä mukavan värikkäänä senkin jälkeen, kun puut varistavat lehtensä.

”Varsinkin talvea ajatellen tosi kiva juttu”, hän lisää.

Jalosen mukaan Sastamalan Opiston tarjoama ja taitokeskuksen järjestämä taiteen perusopetus pitää sisällään myös rakennettuun ympäristöön keskittyvää käsityötä. Se voi olla vaikka oman huoneen sisustuselementtien tekemistä.

”Tällaista vastaavaa miljööseen vaikuttavaa käsityötä emme ole ennen toteuttaneet. Kiitos kaupunginpuutarhuri Suvi Isosäville ideasta ja mahdollisuudesta.”

Jalosen mukaan samantyylisiä katukuvaan sijoitettuja käsitöitä on ollut aiemmin näkösällä muun muassa Jyväskylässä, Raumalla, Turussa ja Uudessakaupungissa. Eli ihan uusi villitys ei ole kyseessä.

Käsityökoululaisten aherrusta tarkkaileva voi tehdä vain sellaisen johtopäätöksen, että puiston ehostaminen on todella mieluista puuhaa. Vielä kun sääkin suosii ja välillä voi maiskutella eväitä viltin päällä tai pihakeinussa istuskellen, niin mikäs sen mukavampaa.

”Kyllä sen näkee, että lapset ovat puistossa olosta ja kaikesta tekemisestä innoissaan. Ja olen minäkin, sillä olen asunut Uitton talossa 1960–70-luvuilla”, Jalonen paljastaa.

Hän muistelee, että talossa oli tuolloin kolmen perheen asunnot. Oli kellarikerros, katutason liikekerros, asuinkerros sekä vintti, jossa oli lasten mielestä jännittävä leikkiä. Tontin perällä, sisäpihan puolella sijaitsivat huussit. Kyseinen piharakennus on yhä sijoillaan, vaikka itse talo purettiin vuonna 1992.