Syksy vie kesän mennessään tuoden seuraavaksi talven ja kylmyyden. Syksyllä on vuodenaikojen näytelmässä yllään saattajan viitta. Syksy on myös kuin väliaika kahden hyvin erilaisen vuodenajan välissä. Syksy tarjoilee parhaimmillaan värikkään jakson kahden toisistaan eroavan kesän ja talven välillä.

Kesä on lämmön ja valon aikaa. Keskikesää voisi vuodenkierron näytelmässä kuvata vihreässä viitassa kulkevaksi sankariksi. Talven aikaa taas valkoviittaiseksi  – ei niin toivotuksi – kaveriksi. Lämpötilaerot kun vuodenaikojen välillä ovat huomattavat. Kuin yö ja päivä, tai kuin kaunotar ja kulkuri, lienee kuvaava ilmaisu näille kahdelle Suomen korkeuden säätilojen vaihteluille.

Syksyä tai orastavaa kevättä taas yhdistänee muutoksen sanansaattajan osa. Näillä lyhyemmillä vuodenajoilla on neljän vuodenajan näytelmässä lyhytkestoisempi rooli. Tärkeät ja näkyvät niidenkin osuudet ovat myös, toisella siirtymä valkoiseen talveen ja toisella siirtymä vihreään kesään.

Syys-lokakuussa on syksyn sanansattajan aika näyttää mitä se osaa. Värejä syksy osaa roiskia ympäristöön kai kaikkein parhaiten. Punaista ja keltaista puihin, värikkäitä ja monen muotoisia sieniherkkuja metsiin, sekä tuulta ja puhuria vesille ja kukkaniityille. ”Kuihtuu kesäinen maa”, sanotaan tutussa laulussakin mollisävyyn. Nyt on se aika, riisua vihreys ja kukkien kauneus hiljalleen pois.

Moni pitää syksystä ja sen tuomasta raikkaudesta. Ehkä eniten ne jotka ovat äidinmaidossa imeneet tämän vuodenajan sävyjä ja tunnelmia.

Nyt ovat pihlajapuut täynnä punaista marjaa, kelpaa marjoja syövien muuttolintujen tulla näille Sastamalan ja Huittisten tienoille herkuttelemaan. Syötävää riittää nyt pidemmäksikin toviksi. Sänkipelloilla taas riittää kuuman kesä jälkeen jyviä ja siemeniä niistä pitäville siivekkäille. Seudun laajat viljapellot tarjoavat muuttomatkalaisille tuhtia ravintoa rinnan alle ja siipilihaksiin.

Peltojen yllä muuttoaikeissa liitelevät myös monet haukat, tuulihaukkoja näkee näillä korkeuksilla runsaasti. Niille pikkulinnut, myyrät ja hiiret ovat tärkeää liharavintoa. Vammalan keskustassa näkee runsaasti myös ripeäliikkeisiä kesykyyhkyjä parvissa. Niillä lienee ollut hyvä kesä, samoin kuin naakoilla ja variksilla.

Puolukkasato metsissä odottelee nyt noutajiaan, hyvän kokoista marjaa on runsaasti lämpimän kesän jäljiltä. Myös kanttarelleja on paikoin poikkeuksellisen paljon. Herkkua on metsissä nyt monenlaista, myös silmänruokaa monilukuisissa syksyn sävyissä.

Teksti: Hannu Moilanen