Huittislainen Timo Kallionpää on monelle ammattiautoilijalle tuttu mies. Kallionpää on kouluttanut alalla työskenteleviä kuljettajia jo 80-luvun loppupuolelta lähtien, oman yrityksensä ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy:n hän perusti vuonna 2001.

Vilkkaimpina vuosina Kallionpään oppitunneille on osallistunut vuositasolla yli tuhat kuljettajaa ympäri Suomen. Nykyään koulutuksessa saatetaan käydä neljännessä polvessa.

Se, että Kallionpää päätyi kouluttamaan ammattiautoilijoita, on oikeastaan Merja-vaimon ansiota.

70-luvun loppupuolella varusmiespalveluksessa suoritetun yhdistelmäkortin ansiosta Kallionpää päätyi ensin maitoauton rattiin ja hieman myöhemmin hänen tiensä vei Viinikka Oy:lle, missä syttyi kiinnostus vaarallisten aineiden kuljetuksiin.

”Rakas vaimoni kyseli aika-ajoin, että enkö voisi tehdä työkseni jotain muuta kuin ajaa autoa, mutta en oikein innostunut. Sitten eräänä päivänä hän esitteli ajatusta liikenneopettajakurssista ja taisi lopulta täyttää myös hakemuksen puolestani”, Kallionpää naurahtaa.

Vuonna 1987 Kalliopää pääsi autokoulun opettajaksi ja vuotta myöhemmin aukesi liikenneopettajan paikka Huittisten aikuiskoulutuskeskuksessa.

Vaarallisten aineiden kuljetukset pitivät Kallionpään otteessaan ja jo pitkään hän on keskittynyt ADR-koulutusten järjestämiseen.

”Ehkä kiinnostus vaarallisiin aineisiin johtuu siitä omasta taustasta, että on itsekin niitä aikoinaan kuljettanut. Vaaralliset aineet ovat oma maailmansa, missä pitää jatkuvasti pysyä selvillä muutoksista.”

Suomalaisten ammattitaso korkea

Kuorma- ja linja-auton kuljettamista koskeva lainsäädäntö edellyttää ammattimaisessa liikenteessä toimivalta kuljettajalta voimassa olevaa ammattipätevyyttä.

Ammattipätevyyden ylläpitämiseksi kuljettajan on käytävä viisi seitsemän oppitunnin jatkokoulutuspäivää viiden vuoden aikana.
Yhden koulutuspäivän pitää käsitellä ennakoivaa ajamista, mutta muuten kuljettajilla on mahdollisuus valita työhönsä parhaiten sopivat koulutukset.

Kallionpää pitää tärkeänä, että jokainen ammattikuljettaja valitsisi itselleen parhaiten sopivat jatkokoulutusaiheet.

”Lainsäädäntö on siitä hassu, että se sallii käymään vaikka kaikki viisi päivää ennakoivaa ajoa. Mielestäni pitäisi määritellä vähän tarkemmin, mitä ja miten paljon jatkokoulutuksia kenenkin tulisi käydä”, hän kritisoi.

Muuten Kalliopää pitää suomalaisten ammattiautoilijoiden ammattitasoa korkealuokkaisena.

”Mielestäni kuljettajan ammatti on tietomäärään nähden todella aliarvostettu. Toinen tosiseikka on, että harvaa ammattia ohjaa yhtä tiukka lainsäädäntö kuin kuljettajia.

Enemmän huolta muista liikenteessä liikkujista

Kallionpää ajattelee, että kuorma- ja linja-autojen rattien takana istuu taitavia kuljettajia, jotka pitävät ammattiosaamistaan yllä aktiivisesti. Ammattiautoilijoita suurempaa huolta liikenteessä aiheuttavat muut kulkijat.

”Koska raskaiden ajoneuvojen tarpeita ei oikein ymmärretä, on tärkeää, että isojen autojen kuljettajat osaavat huomioida ymmärtämättömyyden. Itse pitäisin tärkeänä, että tavallisten tienkäyttäjien tietoa raskaiden ajoneuvojen tarpeista saataisiin lisättyä. Liikennekäyttäytymisessä tarvitaan yhteisymmärrystä puolin ja toisin.”

Yleisesti ottaen Kallionpää kokee liikenneturvallisuuden lisääntyneen.

Kallionpään mukaan raskasta liikennettä koskevat vaatimukset ovat jatkuvasti kiristyneet ja vaatimukset koventuneet. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kuorman sidontaan sekä ajo- ja lepoaikoihin liittyvät säädökset.

”Varsinkin vanhemmilla kuljettajilla oli totuttelemista uusiin lepoaikasäädöksiin, mutta nyt moni on sitä mieltä, että vanhoihin ei missään tapauksessa kannattaisi enää palata”, hän tietää.