Myllymaan Erämiehet viettivät Saskyn Vexve Areenalla 90-vuotisjuhlaansa viime lauantaina.
Ruokapöydän antimet olivat tietenkin hirvipeijaisten keskipiste. Esiintymislavan yläpuolella vaihtuivat kuvat seuran historiasta pääroolissa edelleen se, mitä metsästä oli saatu. Juhlan lopulla onnekkaimmat saivat arpajaisista vielä viemisiksi lupaavat lihanyssäkät.
Vammalan Ammattikoulun kokkiopiskelijat olivat ohjaajiensa neuvoin onnistuneet kympin arvoisesti. Maistuvan pitopöydän kohokohtia olivat suussa sulava riimihirvi, hirvipalvi, maksapasteija, riistapyörykät ja palapaisti, kaikki se, mitä jahdeissa oli pyydetty.
Muina paikallisperinteisinä lajeina oli tarjolla tietenkin kutunjuustoa ja makeaksi päätökseksi Tyrvään maineikkaan kirjailijan ja hengenmiehen Antero Wareliuksen nimeen ristittyä täytekakkua. Tämä sanaseppo onkin aiheeseen soveltuen kehitellyt kielemme sanastoon juurtuneet ravintolan ja keittimen.
Jos kokkinoviisit pystyvät vastaaviin suorituksiin tulevissa työpaikoissaan, sastamalalainen ruoanlaitto ja catering-osaaminen keräävät kehuja muuallakin. 400-henkinen vierasjoukko ravittiin nelilinjaisella noutopöytäjärjestelyllä kiireettä mutta tehokkaasti.
Nuorissa on tulevaisuus
Peijaispuheet on tavallisesti osoitettu ennen kaikkea päävierailijoille eli metsänomistajille. Heitä kiiteltiin nytkin jokaisessa puheenvuorossa. Isäntien pitkäaikainen johtohahmo Pekka Lahdenperä valotti muutamalla sanalla myös seuran pitkiä perinteitä, toiminnan perusarvoja, kuten luonnon ja riistan kunnioittamista sekä naapuriseurojen ja uusien omistajasukupolvien merkitystä. Hän muistutti metsästyksen olevan tärkeää myös huoltovarmuudelle. ”Ei ole viisasta, että riista joutuu petojen suuhun.”
Lahdenperä korosti myös jäsenten keski-iän nuorentumisen merkitystä. Uuden kaartin esiinmarssista saatiin heti oiva näyte, kun opiskelija Ida Isolähteenmäki puhui omasta suhteestaan eränkäyntiin.
Ida kertoili olleensa mukana isänsä kanssa metsällä toistakymmentä vuotta jo pikkuplikasta.
”Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia lähteä iskän kanssa metsälle kello kuusi aamulla tai istua jahtikopissa 25 asteen pakkasessa.”
Hän sanoi, miten hienoa on kuunnella ”vanhojen äijien” tarinoita vaikka siitä, miten ensimmäinen kaadettu peura on ollut maailman seitsemäs ihme. ”Yhtä hienoa on ollut kuunnella samoja juttuja vuodesta toiseen ja istua porukan kanssa makkaranuotiolla.”
Jo pelkkä läsnäolo hyvässä seurassa metsän sylissä on aina elämys. Sekin elähdyttää, että Ida tietää omalta osaltaan laskeneensa tuntuvasti seuran jäsenten ikäkeskiarvoa.
Ilkka Mäkelä Suomen Metsästäjäliitosta palasi tervehdyksessään useaan otteeseen Idan valloittavaan puheeseen. Muutaman numerotiedon joukossa oli myös naisten kasvava osuus uusista metsästäjistä, joka on noin kolmannes. Liiton tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten metsästys on metsänhoidon kannalta merkityksellistä. Outoa, ettei tätä itsestäänselvyyttä vieläkään kaikilla tahoilla tajuta.
Liittokin havittelee nuoria seuratoimintaan jopa pienten apurahojen avulla, jotta metsästäjien määrä pysyisi noin 300 000:ssa. Idan kaltaisia nousevia aktivisteja hän haluaisi myös seuratoiminnan hallintoon. Harrastajien innostuksen Mäkelä sanoi pysyneen hyvällä tasolla. Hän kiteytti, että metsästysseurojen majat ovat alueillaan niitä paikkoja, joissa tapahtuu koko ajan.
Myös Mäkelä varoitteli suurpetovaarasta. Sastamalassa susien määrä onkin pienellä alueella huomattava. ”Kun peurakanta tällä menolla vähenee, ihmisten pelko kasvaa.”
Huomionosoitukset
Suomen Metsästäjäliiton seuratoiminnan kultaisen ansiomerkin saivat Pekka Lahdenperä ja Pekka Tervamäki. Hopeinen ansiomerkki luovutettiin Kari Haapahuhdalle ja Pauli Sahalle. Riistanhoidon hopeisen ansiomerkin saivat Markku Myllymaa, Markku Innanmaa, Veli Pohja ja Tomi Lundan.
Sastamalan Riistanhoitoyhdistys myönsi Riistakeskuksen viirin Timo Ylitalolle ja Timo Kotajärvelle.
Myllymaan Erämiehet kutsui kunniajäseniksi Aatos Kulmalan ja Seppo Lakkisen, mutta ei kieltänyt heitä vapaajäsenyydestä huolimatta osallistumasta edelleen talkoisiin.
Maanomistajien tervehdyksen toi Kalevi Kulonpää. Hän on vakuuttunut siitä, että susia ja ilveksiä pitää toden teolla alkaa metsästää. Kulonpään ajatus perustuu järjenkäyttöön, ei ensisijaisesti omiin saaliisiin. Hän totesikin, että hänen reppunsa pohjalle on kaikki yhteen laskettuna siunaantunut yksi orava.
Yleisöä viihdytti lauluillaan ja sastamalalaisen Matti Ranteen tekemällä kitarallaan Marko Aho ohjelman mukaisesti, mutta myös ohjelmasta poiketen, kun hänet huudettiin illan kuluessa lavalle uudemman kerran.
Teksti: Risto Ojanen, kuvat Marko Selin.
