Viime viikkoina keskustelu ikäihmisten kuntouttavan päivätoiminnan ympärillä on käynyt tiiviinä. Jokainen ymmärtää, ettei etänä pieneltä tietokoneen ruudulta toteutettu päivätoiminta ole sama asia, kuin kasvotusten ja yhdessä ryhmässä toteutettu. Päivätoiminnassa yksi merkityksellisin asia on kohdata toinen ihminen. Vaikka ikäihminen ei jaksaisi juurikaan touhuta, hän saa kuitenkin hetken olla muiden parissa. Toisaalta taas omaishoitaja on saanut pienen huilihetken, jos päivätoimintaan osallistuja on ollut omaishoidettava.

Mouhijärvellä on puhututtanut kouluvalmentajan hankerahoituksen päättyminen. Ymmärrän hyvin huolen onnistuneen hankkeen rahoituksen päättymisestä. Onhan kouluvalmentajalla suuri merkitys lasten ja nuorten arjessa. Hänellä on aikaa kohdata. Lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet ja kouluahdistus ovat kasvaneet merkittävästi. Samaan aikaan koulupsykologi- ja kuraattoriresurssit ovat heikentyneet, osittain siksi ettei avoimiin virkoihin ole hakijoita.

Jos ikäihminen ei enää selviä kotona, tai omaishoitaja uupuu, eikä jaksa häntä hoitaa, ympärivuorokautisen hoivan paikka on huomattavasti hintavampi. Tai jos toimintakyky vanhuksella heikkenee, lasku kasvaa esimerkiksi kaatumisten ja sairaalareissujen myötä. Jos lapsi tai nuori alkaa oirehtia, eikä pääse ajoissa tuen piiriin, vaikeudet saattavat kasvaa kohtuuttomiksi. Nopeasti on tarve huomattavasti raskaammille erikoissairaanhoidon palveluille.

Ennaltaehkäisevät palvelut ovat usein ”helppo” säästökohde, koska ne eivät ole lakisääteisiä, tai ainakaan lainsäädäntö ei määrittele tarkkaan niiden järjestämistapaa. Kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden siirryttyä hyvinvointialueille kuntien vastuulle jäi terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Näitä palveluita ovat esimerkiksi nuorisotyö sekä liikunta- ja kulttuuripalvelut. Kouluvalmentajan työ on mainio esimerkki terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Hyvinvointialueilla on tehtävänään laajasti ennaltaehkäiseviä palveluita. Ikäihmisten päivätoiminta on hieno esimerkki ennaltaehkäisevistä palveluista.

Nämä molemmat ovat myös mallitapauksia palveluista, jotka lisäävät hyvinvointia. Samalla nämä ovat esimerkkejä palveluista, joista ei missään nimessä tulisi säästää. Ikäihmiset ovat tehneet työnsä aikanaan yhteiskuntamme hyväksi ja kaipaavat nyt vuorostaan tukea ja turvaa yhteiskunnalta. Se meidän on annettava. Lapsemme ja nuoremme ovat vasta kasvamassa, ja heidän hyvinvointinsa on meidän aikuisten tehtävä. Suunta pitää kääntää kohti hyvinvointia.

Jenni Jokinen
Alue- ja kuntavaaliehdokas, SDP
Sastamala