Voimallinen kerronta kuljettaa lukijaa Henna Syrjäsen teoksessa Äitivoima (2024) menneestä tulevaan, muistoihin nuoruudesta ja takaisin nykyaikaan. Suurin ilo, lapsen syntymä ja kasvu, saa kirjassa seurakseen suurimman mahdollisen menetyksen, lapsen kuoleman.

Elämän valtava voima ja olemassaolon hauraus ovat kirjassa läsnä. Kuolema on lopullinen, mutta pystyykö sekään katkaisemaan äidin ja lapsen yhteyttä?

418-sivuisen teoksen aikasiirtymät täydentävät toisiaan. Merkitykset ja viittaukset lukija voi tulkita omiin kokemuksiin peilaten. Kirja on lohdullinen kertomus siitä, ettei kaikkiin kysymyksiin tarvita vastauksia.

Vanhemman osa on rakastaa ja hoivata. Emme voi määrätä elämänlangan pituutta, emmekä sitä, kuinka monta solmua lankaan mahtuu.

Teoksessa unien maailma ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Mikä on totta ja mikä on unta, ei lopulta ole edes merkityksellistä. Tulevaisuus kuvataan historiana, äidin murtuminen tulee rehellisesti esiin ja kipeät kasvun vuodet palauttavat 1990-luvulle.

Käytetty kieli kuvaa aikaansa ja vetää lukijan mukaan. Teoksen tarina on fiktiivinen, mutta kirjailijan henkilöhistoriaan on yhtymäkohtia. Miljöön ja tapahtumien kuvaus on niin todentuntuista, että lukija voi uppoutua maisemaan ja tunnelmaan.

Unista muodostuu silta toivon ja toivottomuuden välille. Kerronta ja sen tyyli saavat lukijan ajatukset liikkeelle. Muu maailma katoaa ympäriltä. On metsä, vanha talo ja ajatukset. Suurimman osan ajasta kirjan päähenkilö on ajatustensa kanssa kaksin.

Teos kuvaa elämän yhä uudelleen kokoamista. Se tapahtuu eri aikakausina, yhdessä luonnon kierron ja vuodenaikojen kanssa.

Tarinaa lukiessa asioista ei voi ajatella samalla tavalla kuin aiemmin. Kirjailijan valinta kuvata asioita siten, että miehet ovat merkittävä osa elämää mutta kertojan ääni on naisilla, selittää teoksen nimen.

Kertomus on luontosuhteesta, sen pysyvyydestä, hirsitalo elää ja hengittää satojen vuosien päästä, vaikka puu on kaadettu.

Kasper muurasi edelliskesänä mökin piipun. Ilmanvaihtohormiin putosi työntouhussa laastia ja se tiilen kappalekin. Voin edelleen nähdä silmissäni aurinkoisen päivän, poikani talon katolla t-paidassa ja työhousuissaan muuraamassa, hän hymyilee, on innoissaan, roiskii kuraa, viheltelee ja laulaa. Hän ei välitä, vaikka piipusta tulee vino, käsinhakatut tiilet tulevat noin suunnilleen paikalleen. (lainaus kirjasta)

Kerronta on liikuttavaa, se herättää ajatuksia menetettyjä rakkaita kohtaan. Minulle Äitivoima antoi varmuutta edetä elämässä luottavaisesti, kaiken epävarmuuden keskellä.

Kirjan teema on vaikeistakin kokemuksista selviytyminen. Se on lohdullinen, ajattelua avartava teos, ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Henna Syrjänen:

• Asuu Sastamalassa
• Opiskeli maisteriksi Tampereen yliopistossa
• On ammatiltaan kirjoittaja ja työnohjaaja
• Harrastaa kirjallisuutta ja filosofiaa
• Nauttii pystymetsistä ja pitkistä yöunista
• Äitivoima-teosta saa Tyrvään kirjakaupasta

Artikkelin teksti: Henna Kervinen

Artikkelin kirjoittaja on kirjailijan ystävä, ammatiltaan biologi ja työnohjaaja.