
Lumisen maiseman keskellä jouluvaloin koristeltu Jaaran kylätalo näyttää kutsuvalta. Ensimmäiset ihmiset tulevat paikalle jo tuntia etukäteen lunta kengistään kopistellen, ja kello kuuteen mennessä tupa on ääriään myöten täynnä.
Aivan erityisen elokuvanäytöksestä tekee se, että valkokankaalla tullaan näkemään myös Sastamalan maisemia – ja ennen kaikkea Kiikoisten kylällä huoltoasemanpitäjänä tunnettu Eelis Järvenpää. Paikallinen elokuvatähti onkin paikalla ensimmäisten joukossa.
”En ole nähnyt huoltoasemalla kuvattua kohtausta aikaisemmin, mielenkiinnolla odotan. Kyllä minut kutsuttiin Helsinkiin ensi-iltaan, mutta en päässyt silloin sinne lähtemään”, Järvenpää kertoo.
Elokuvaa kuvattiin neljä vuotta sitten, ja sittemmin huoltoaseman toimintakin on päättynyt.
”Onhan tässä odotettu, ja kyläläiset ovat kyselleet, koska sen elokuvan oikein näkee”, naurahtaa Järvenpää. Hän muistaa ajan, jolloin kylätalossa esitettiin elokuvia – siitä on vierähtänyt jo kuutisenkymmentä vuotta.
”Piirrettyjä olen täällä katsonut nuorena poikana, talo oli siihen aikaan vielä työväentalo.”
Elokuvassa mukana olo oli hänestä kiinnostavaa.
”Olihan se vähän erilaista kuin normaalipäivänänä. Ei varmaan kovin pitkä pätkä ole elokuvaan päätynyt, kun kuvauspaikkoja oli niin paljon”, mies pohtii.

Kuinka kiikoislainen huoltoasema oikein päätyi Keskiyön auringosta ikuisuuteen-elokuvaan? Vastauksen saa parhaiten elokuvan käsikirjoittajalta ja ohjaajalta Paola Suhoselta.
”Ihastuin huoltoasemaan, kun bongasin sen eräällä kesäisellä reissulla. Ajattelin, että wau, miten makeen näköinen bensis. Etsin aitoja lokaatioita, ja Eeliksen huoltoasema sopi elokuvaan täydellisesti. Hän myös heittäytyi elokuvan tekoon hyvin luontevasti”, kuvailee Suhonen.
Poikkeuksellinen levitystapa on tuonut elokuvan niidenkin katsojien ulottuville, jotka eivät yleensä leffateattereihin pääse.
Näytöksiä on pidetty eri puolella Suomea muun muassa kylätaloilla, hoivakodeissa, naisvankiloissa ja nuorisokodeissa ilmaiseksi.
”Olen halunnut ohjaajana tulla lähelle yleisöä. En tiedä, onko kukaan muu elokuvaohjaaja tehnyt vastaavaa. Tämän iltainen näytös on nyt 34. esityskerta ja kaikkiaan esityksiä pidetään 60”, elämänsä merkityksellisimmäksi teokseksi elokuvaa luonnehtiva Suhonen toteaa. Aiheen hän ammensi tosielämän tarinasta.
”Elokuva on elämänmakuinen ja todentuntuinen, ja se on toteutettu True Fiction cinema-tyyliin ja kuvattu 16 milliselle filmille. Halusin, että käsityön leima näkyy. Kaikki kuvaukset on tehty aidoissa paikoissa, ilman lavastuksia eikä mitään ole jälkikäsitelty eikä filtteröity. Monille on suuri kokemus se, kun elokuvassa näkyy tuttuja paikkoja tai maisemia, joita on kuvattu ympäri Suomen.”

Heti elokuvan alkupuolella tuttu kylänraitti ja Eeliksen huoltamo tulevat kuviin, ja saa aikaan yleisön joukossa innostuneen kohahduksen. Kohtaus on nopeasti ohi, mutta bensiksen puitteet toimivat hyvin. Ja Eelis on yhtä palvelualtis kuin oli tosielämässäkin huoltamoa pitäessään.
Väliajalla tunnustelen yleisön fiiliksiä glögiä siemaillen – elokuva on suunnilleen puolessa välissä. Mitkä ovat ajatukset?
”Parasta ovat luontokuvaukset, kaunis kesäinen Suomi ja maalaismaisemat”, eräs nainen kehuu.
”Juoni ei ihan ole minulle avautunut, eikä puheesta välillä tahdo saada selvää. Lunttaan englanninkielisestä tekstityksestä repliikkejä”, tunnustaa toinen katsoja.
”Minun makuuni vähän liian paikallaan junnaava”, mieshenkilö vastaa kotvan vastaustaan tuumailtuaan.
”Hyvät tarjoilut, kiitos Jaaran kyläseuran. Elokuvan juoni tuntuu aika sekavalta eikä oikein pysy kasassa”, kritisoi yksi mies.
”Monia kauniita hetkiä saatu vangittua kuviksi, pidän kuvaustyylistä. Ihania maalaismaisemia. Hyvää musiikkia”, sanoo naiskatsoja.
Kuinkahan elokuva mahtaa päättyä?










