Ajoksenkankaan tuulivoimahankkeesta on tehty useampia selvityksiä, mutta hiljattain valmistunut Lupa- ja valvontaviraston Perusteltu päätelmä ottaa laajemmin kantaa suunnitellun tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutuksiin.
Perusteltu päätelmä on yhteysviranomaisen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista tekemä johtopäätös, joka on tehty arviointiselostuksen, siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä viranomaisen oman tarkastelun pohjalta.
Elements Suomi Oy suunnittelema tuulivoimahankealue sijaitsee noin 5 kilometriä Sastamalan keskustasta lounaaseen. Ajoksenkankaan hankealueen laajuus on noin 2000 hehtaaria.
Julkisuudessa on jo aiemmin esitelty kaksi erilaista hankevaihtoehtoa: enintään 12 tai 8 voimalan tuulivoimapuisto. Molemmissa vaihtoehdoissa voimaloiden korkeus on enintään 260 metriä, napakorkeus 172, 5 metriä ja roottorin halkaisija 175 metriä. Suuremman hankkeen kokonaisteho on 96 MW ja pienemmän 64 MW. Osana enintään 8 voimalan hanketta on suunniteltu hankealueen itäpuolelle sijoittuvaa 34 hehtaarin kokoista aurinkovoima-aluetta, jonka paneelialueen pinta-ala on noin 15,9 ha ja teho noin 15 MW.
Sähkön siirron osalta esillä on ollut joko sähkönsiirto maakaapelilla Carunan verkkoon tai 20 kilometriä pitkällä ilmajohdolla Fingridin verkkoon.
“Pieni hanke, laajat vaikutukset”
Sastamalan maankäyttöjohtaja Ilmari Mattila on Alueviestin aiemmin julkaisemassa aihetta käsittelevässä jutussa kertonut, että ympäristövaikutusten arviointiselvitys (YVA) ei ottanut kaikilta osin riittävästi huomioon kaupungin omia tuulivoimarakentamista koskevia linjauksia. Lisäksi kaupungin kanta on, että ilmajohdolla sähkönsiirtoa ei tule toteuttaa. Kielteisenä on nähty myös tuulivoimaloiden merkittävä vaikutus valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. YVA-selvitys sai kritiikkiä myös siitä, että se ei huomioinut hankkeen vaikutuksia alueella sijaitsevan hevostilan toimintaan.
Mitä uutta Lupa- ja valvontaviraston “perusteltu päätelmä” sitten tarjoaa?
Lähinnä se vahvistaa jo aiemmin esillä olleita ongelmakohtia, mutta toteaa myös, että huomioon ottaen hankkeen verrattain pieni koko, vaikutukset ulottuvat melko laajalle alueelle ja kohdistuvat ihmisten elinoloihin usean vaikutustyypin kautta.
Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia on aiemmin kutsuttu kohtalaisen kielteisiksi, mitä lupa- ja valvontaviranomainen pitää osittain liian maltillisena arviona.
Molemmissa vaihtoehdoissa on asuinrakennuksia, joiden kohdalla vuotuinen välkevaikutus ylittää 20 tuntia vuodessa. Yhteysviranomainen pitää välkevaikutusten arviointia luotettavana, mutta katsoo, että välkevaikutuksen merkittävyys kokonaisuutena jää arvioinnista epäselväksi. Välkkeelle vuodessa altistuvaa asutusta on runsaasti ja molemmissa hankevaihtoehdoissa on asuinrakennuksia, joiden kohdalla yleisesti käytetyt ohjearvot ylittyvät selkeästi. Tarkennusta tarvitaan myös melun arvointiin.
Päätelmän mukaan melu- ja välkevaikutukset voivat molemmat edellyttää hankkeen rajoittamista.
Hankkeesta aiheutuu lisäksi merkittäviä vaikutuksia sääkseen, kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin, pesimälinnustoon, ilvekseen, Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemaan, valtakunnallisesti merkittäviin rakennetun kulttuuriympäristön kohteisiin, sekä eräisiin arkeologisen kulttuuriperinnön kohteisiin. Rakennetun kulttuuriympäristön kohteina mainitaan Vammalan kirkko (Tyrvään kirkko), Tyrvään vanhan kirkon maisema (Tyrvään Pyhän Olavin kirkko) sekä Nanhian kylä.
Sääkseä ei ole huomioitu riittävästi
Hankealueella sijaitsee kalasääksen pesä. Päätelmän mukaan kummastakin hankevaihtoehdosta aiheutuu merkittävä kielteinen vaikutus sääkseen. Sääksen pesä on luonnonsuojelulain 73§:n nojalla rauhoitettu suuren petolinnun pesä.
Sääksen maastoseurannassa ruokailulentojen havaittiin suuntautuvan etenkin Ylistenjärvelle hankealueen kaakkoispuolelle sekä luoteispuolelle Kokemäenjoen suuntaan. Sääksisäätiön suositteleman kahden kilometrin suojavyöhykkeen sisälle jää 12 voimalan vaihtoehdossa seitsemän voimalaa ja kilometrin päähän tai sen alle näistä kolme. Lisäksi seitsemästä voimalasta kuusi sijoittuu lisäksi merkittävän lentosektorin alueelle.
Kahdeksan voimalan vaihtoehdossa alle kahden kilometrin päähän pesästä sijoittuu neljä voimalaa, joista lähin on yhden kilometrin etäisyydellä. Neljästä voimalasta kaksi sijoittuu tärkeäksi rajatun lentosektorin alueelle.
“Tärkeälle lentosektorille sijoittuvat voimalat kasvattavat törmäysriskiä. Sääkseen kohdistuva vaikutus on merkittävä kielteinen.
Voimalasuunnittelussa ei ole tähän mennessä huomioitu, että pesälle jää häiriötöntä vyöhykettä ja riittävästi vapaita lentosektoreita lähialueen ruokailumaastoina toimiville vesistöille”, päätelmässä todetaan.
Lupa- ja valvontaviranomaisten mukaan tehokas ja varma keino tuulivoimaloista sääkselle aiheutuvien törmäys- ja häiriövaikutuksen lieventämiseksi on tuulivoimaloiden lukumäärän vähentäminen ja/tai niiden siirtäminen etäämmälle reviirien keskeisiltä osilta ja tärkeiltä lentoreiteiltä.
Alueella on ilveksen ydinreviiri
Tuulivoiman vaikutuksista ilvekseen ei ole tutkimustietoa, mutta toimintana sen vaikutuksia voidaan päätelmän mukaan verrata osittain muun infrastruktuurin rakentamiseen. Euroopassa tehdyssä laajassa tutkimuksessa lajin havaittiin välttelevän erityisesti ihmisasutuksia ja teitä.
Ilveksen pesimäelinympäristön valinnan kannalta merkittävä tekijä on vähäisen ihmistoiminnan lisäksi suojaisan pesä- ja piilopaikkojen sekä saaliin riittävyys. Päätelmän mukaan Ajoksenkankaan hankealueen merkitys ilvekselle paikallisesti korostuu, sillä reviirin sijainti on ihmisasutuksen ja susireviirien välissä. Vastaavia alueita lajin pesinnälle ei ole tarjolla lähiympäristössä.
“Alue on lajin pesimäympäristönä ollut hyvin pitkäikäinen ja vuodesta toiseen säilyvä. Lisäksi alueella on hyvä saaliskanta ja runsaasti ilveksen pesimäpaikaksi soveltuvaa maastoa, joka sisältää yhtenäistä metsää sekä paljon vaikeakulkuisia louhikoita ja maastonvaihtelua. Jos laji ei muuttuneitten olosuhteitten takia voi enää lisääntyä alueella, on kyseessä vähintäänkin lisääntymispaikan heikentäminen.”
Kaiken saatavilla olevan aineiston perusteella viranomaisten johtopäätös on, että suuri osa hankealueesta on ilveksen ydinreviiriä. Sen säilymistä lajin pesinnälle soveltuvana ei pidetä todennäköisenä kummassakaan YVA-menettelyssä arvioidussa tuulivoimavaihtoehdossa.
“Ydinreviirin säilymisen arviointi on hankkeen suunnittelun kannalta olennainen jatkossa arvioitava asia. Varsinaisen rakentamisen aiheuttaman elinympäristön muutoksen lisäksi tulee arvioida myös häiriön vaikutus.”
Hanke saattaa lopullisesta suunnitelmasta riippuen edellyttää luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa, jonka lupaviranomaisena toimii Lupa- ja valvontavirasto.
Lupa- ja valvontaviraston Perustellun päätelmän Ajoksenkankaan tuulivoimahankkeesta voit lukea kokonaan TÄSTÄ.
Aiheesta aiemmin Alueviestissä:
