Matti Heinonen muistelee: Muistola, tärkein kouluni – Sieltä sain vankat perustaidot niin oppiaineissa kuin ihmisiksi elämiseen

Ensimmäinen luokka 1955. Kirjoittaja oikealla viimeisenä parina Kertun kanssa.

Armon vuonna 1955 täyttäisin tärkeät seitsemän vuotta. Mitään esikoulua tuolloin ei ollut vielä tiedossa ja lasten päivähoito kodin ulkopuolella oli kovin harvinaista. Kauppalassa joissakin perheissä saattoi häärätä kotiapulainen, jonka tehtäviin kuului lähinnä huushollin pito ja lasten perään katsominen. Ei niinkään opetustehtävät.

Lasten kouluvalmiuden ratkaisi perheyhteisön lisäksi lähinnä lapsen omat kiinnostuksen kohteet. Kirjoja ei juurikaan omasta takaa ollut selailtavaksi.
Joitakin lehtiä kotiin oli tilattu: Aamulehti ja Tyrvään Sanomat. Nekin piti alkuun hakea Honkosen kaupasta, koska osoitteessa luki Vammala Honkonen.

Tyrvään Jaatsilla toimi kumminkin kunnan kirjasto. Koivun Veikko oli ainakin yksi sivutoimisista hoitajista. Sieltä äiti kantoi romaaniensa lisäksi minulle toivomiani eläin- ja autokirjoja. Aluksi kuvien tutkailuun, mutta opittuani jo ennen koulua lukemaan, myös tarkempaan syyniin.

Kouluun mentiin keväällä sisään kirjoittautumaan. Johtajaopettaja Juuso Piiroinen otti huoneessaan nimen ylös ja vertaili sitä alueen oppivelvollisien luetteloon. Löytyi sieltä Matti Antero ja huoltajansa Helvi-äiti.

Oli melko jännittävää tutkailla uudehkoa koulurakennusta ja tiloja tulevan oppilaan silmin. Arvuuttelin myös kenet saisin opettajakseni. Esitietoa olin saanut vähän vanhemmilta kavereilta. Ehkä Koskelon Annikki tai Knuutin Lotta. Piiroisen Lempillä ja Papusen Essillä oli vedettävinä toiset luokat.

Lämmintä kesää vietettiin vielä huolettomana uimassa pulikoden ja kavereiden kanssa leikkien. Koulureppu oli kumminkin hyvissä ajoin hankittava.

Torstaina syyskuun 1. päivänä seisoin Monty-puvussani Muistolan koulun pihassa ennen aamuyhdeksää. Tuttuja naamoja samalta kadulta tunnustin: Jokisen Kerttu ja Mäenpään Harri. Ihan naapurista. Kohta olimme kaikki koottuna Lotta Knuutin luokassa kaksin istuttavien pulpettien joukossa. Kerttu ja minä saman, vielä naarmuttoman pöyfän ääressä. Siitä se lähti.

Oli melko tylsää seurata tavuttain tankkaamista lukutunneilla, mutta luokassa oli joitakin lukukirjoja, joita Kertun kanssa plarasimme. Hänen kanssaan olin oppinut lukemisen taidon Aku Ankka-lehteä tutkiessamme.

Repussa olevat eväät, pari leivänsiivua ja muovinen maitopullo, otettiin mukaan ruokalaan. Talo tarjosi useimmiten velliä, ruispuuroa tai hernekeittoa. Herkkua oli jauhelihakastike ja perunat. Peltimuki, lusikka ja syvä lautanen olivat ruokailuvälineet.

Alakoulun askartelu oli pienen paperimaton pujottelua, tipujen leikkaamista pääsiäiskorttiin ja liimaamista tahmaisella Akvila-liimalla munien ja pajunkissojen sekaan. Sellainen sommitelma. Äitienpäiväkorttiin kirjoiteltiin Maan päällä paikka yksi on. Tuon laulun lurautin Leilan kanssa koulun juhlassa. Väkeä oli sali täynnä ja ääni värisi.

Lotta-opettaja tarjosi hyvät eväät siirtyä kolmannelle luokalle Essi Papusen tarkkaan ohjantaan. Kertotaulu oli hyvä hallita hyvissä ajoin ennen kuin jakokulma teetti töitä. Jaa, vähennä ja ota alas.

Ikävä vieras luokassa ja koko koulussa oli aasialainen influenssa. Joulutodistukseen oli piirretynä 127 poissaolotuntia. Sairaalan kautta palasin sitten tammikuussa taas riviin. Tukiopetuksesta ei ollut tietoa, mutta omin päin hinkkasin tekemättömiä tehtäviä parhaani mukaan.
Keväällä keskiarvo jo hipoi kahdeksaa.

Kun kävin jonakin talvisena ehtoona neulottamassa otsakulmaani kadulla käydyn jääkiekkopelin jäljillä lääkäri A.I. Kallalla, hän kyseli halukkuuttani siirtyä syksyllä lyseoon. Yhteiskoulu oli minulle tutumpi sana ja rupesin tosissani ajattelemaan asiaa. Oli näiltäkin nurkilta serkkupuoleni Irma ja Lyytikäisen Paulikin jo tuossa opinahjossa. Ja Tauran sisarukset. Hietalan Pertti oli jo kauppakorkeakoulussa, Artokin kävi keskikoulun ja Sirpa taisi opiskella iltaisin työn ohessa. Mauno kävi lukiota. Kivirannan Kari ja Sinikkakin olivat Miilunpalon Einon hallitsemassa koulussa. Kai mekin Taunon kanssa sinne päädytään. Tauno sai oppia Amoksen tallissa Aittalahdessa.

Neljännellä luokalla Harrin kanssa olimme pököttäneet uudet Topman-kengät jouluksi. Lauantaiaamun kuusijuhla alkoi klo 9.00. Lähdimme, onneksi hyvissä ajoin, luistelemaan uusilla nahkapohjilla kohti koulua. Lyytikäisen kohdalla olevan pikku alamäen taiteilimme alas, mutta ammattikoulun ylikäytävän voittaminen vaati jo tiensivun lumessa tarpomista,

Minulla oli vaativa Knihdin osa tiernapojissa. Niemisen Tarmo sooloili Herodeksena, Martinsuon Pekka näytteli murjaanien kuningasta ja Salakarin Timo pyöritteli tähteä.

Tuosta ulos, tuosta sisään. Kauhea homma oli tappaa ja heittää virtaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.

Todistus noudettiin opettajalta ja bonuksena saimme myös jouluisen pussin, jossa oli pipari, omena ja karamelli. Keskiarvo oli 7,9.Keväällä tutustuin Oppikouluun pyrkivän oppaaseen. Siinä oli matematiikkatehtävien lisäksi kielioppi-ja toistamistehtäviä.

Keväällä hyppäsi keskiarvo jo yli kahdeksan. Kaksipäiväiset pääsykokeet sujuivat sen verran hyvin, että nimi seisoi yhteiskoulun ulko-oveen teipatussa listassa.

Muistolan kouluun palasin vielä vuodeksi kahdeksankymmentäluvun puolivälissä töihin. Nyt koulu puretaan ja paikalle nousee uusi rakennus. Toivottavasti vanha, hyvä henki tarjoaa lähiseudun oppilaille turvallisen ja kannustavan opinahjon pyrkiä eteenpäin elämässä.

Tuolta minä sain vankat perustaidot niin oppiaineissa kuin ihmisiksi elämiseen. Siitä jo myöhässä olevat kiitokseni.

Matti Heinonen

Jätä kommentti