
Eduskunta sai viime vuoden lopulla maaliin mietintönsä koskien metsästyslain uudistamista. Vuoden alussa voimaan tullut laki mahdollistaa nyt suden kannanhoidollisen metsästyksen. Sudenmetsästys on siis alkanut uudelleen – ensimmäistä kertaa aikoihin, selkeän sääntelyn puitteissa.
Päätöksen taustalla on yksinkertainen tosiasia: nykyinen suurpetopolitiikka ei ole enää vastannut ihmisten arkea. Susikanta on viimeisten vuosien aikana kasvanut rajusti ja levinnyt alueille, joilla susia ei aiemmin nähty. Tämä on näkynyt konkreettisesti lammastiloilla, karjataloudessa, metsästyskoirien menetyksinä ja yhä useammin myös pihapiireissä ja taajamien liepeillä. Monilla alueilla kokemus turvallisuudesta on kasvaneiden susihavaintojen vuoksi heikentynyt.
Näitä tilanteita ei voi selittää pelkkinä satunnaisina havaintoina. Kun susia nähdään toistuvasti asutuksen läheisyydessä, ihmiset alkavat elää varovaisemmin: pihalla liikutaan varoen, lemmikkejä ei uskalleta päästää irti ja moni vanhempi pysähtyy miettimään, onko lasten koulutie varmasti turvallinen? Arki muuttuu varautuneemmaksi, vaikkei mitään vakavaa olisi vielä tapahtunut.
Uudistetussa metsästyslaissa suden ympärivuotinen rauhoitus poistui ja suden metsästys palautettiin osaksi normaalia riistahallintoa. Käytännössä tämä tarkoittaa alueellisiin kiintiöihin perustuvaa, tarkasti säädeltyä metsästystä. Tavoitteena ei ole suden hävittäminen, vaan luontaisen ihmisarkuuden palauttaminen ja kannan pitäminen hallinnassa niin, ettei siitä synny kohtuutonta haittaa ihmisille ja elinkeinoille.
Samalla eduskunta linjasi, että samaa periaatetta sovelletaan myös karhuun ja ilvekseen. Myös näiden suurpetojen metsästys on ollut pitkään jumissa, vaikka kannat ovat monin paikoin vahvoja. Ennalta määrättyihin kiintiöihin perustuva malli tuo järjestelmään ennakoitavuutta ja mahdollistaa sen, että kannan kehitystä voidaan ohjata suunnitelmallisesti eikä vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet.
Turvallisuus on ollut yksi keskeisimpiä perusteita metsästyslain uudistamisen taustalla. Poliisin arvioiden mukaan ennakoivalla sudenmetsästyksellä voidaan vähentää uhka- ja vaaratilanteita, joita susien liikkuminen asutuksen läheisyydessä on aiheuttanut. Samalla metsästyksen vastuullisuudesta pidetään kiinni: susikiintiöt määritellään vuosittain ja päätökset perustuvat aina tutkittuun tietoon.
Suden metsästyksen käynnistyminen merkitsee paluuta hallittuun ja vastuulliseen suurpetopolitiikkaan. Kyse ei ole vastakkainasettelusta luonnon ja ihmisten välillä, vaan oikean tasapainon löytämisestä. Metsästyslain uudistus palauttaa sudenmetsästyksen osaksi normaalia riistahallintoa, jossa päätökset perustuvat tutkittuun tietoon ja paikallisiin olosuhteisiin.








Kollegasi Jenna Simula ajoi myös saukon metsästyksen vapauttamista perustellen, että poronhoitoalueella on saukon metsästyslupia myönnetty ennenkin. Näin heikolla tietämyksellä persut valmistelevat lakeja! Saukko ja ahma eivät ole sama eläinlaji. Populistipuolueen toimintatapa on luoda uhka jostakin aiheesta, olkoon se ihmisryhmä tai pedot ja sitten hankkia kannatusta “pelastamalla suomalaiset tältä järkyttävältä uhalta” lakia muuttamalla. Eikö “elämän kovan koulun” käyneet todellakaan tajua, että heitä vedätetään?