YHDESSÄ 24h-tapahtuma 28.2.-1.3. oli osa Lantulan seudun turvallisuutta ja varautumista koskevaa hanketta. Lantula-talolla elettiin vuorokausi ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Toistaiseksi kylätalon kaivosta puuttuu vielä käsipumppu, mutta nyt vettä oli säilötty maitotonkkiin ja kanistereihin, ja vessana oli pihan perällä kompostikäymälä.

Turvallisuusasiat otettiin huomioon jo autojen parkkeerauksesta alkaen, kun Taisto Hatanpään ohjeiden mukaisesti Lantula-talon edusta jätettiin tyhjiksi autoista, jotta tarvittaessa henkilökuljetus- ja pelastusajoneuvoilla olisi tilaa kääntyä. Jo lauantaiaamusta väkeä oli tullut soppatykkikoulutukseen, jossa Leena Tiensuun johdolla valmistettiin tapahtumaan osallistujille lounaaksi omenaista ohrapuuroa, jota myös kyläläiset saivat hakea kotiin.

Varsinainen Yhdessä24 alkoi klo 13 aloituskokouksella, jossa Leena Virri-Hanhijärvi ja hanketyöntekijä Taru Aronen kertoivat tapahtuman kulusta. Piirissä istui yli 20 osallistujaa ja tapahtumasta kiinnostunutta, ja jokainen vuorollaan esitteli itsensä kertoen nimensä lisäksi jonkin mukavan asian.

”Täällä on hyvät kaverit, ja on hyvä tehdä yhdessä töitä”, perjantaisin Lantulan keittiöllä talkoileva Marketta Ekojärvi kertoi.
”Se on ihme kylätalo, kun siellä on niin hyvää yhteistyötä”, sopankeittoa katsomaan tullut Raija Lampimäki oli kertonut Lantulasta tietämättömille.

Yhdessä24 mukaili poikkeusoloja, jolloin esimerkiksi laajan sähkökatkon aikana Lantula-talo olisi seudun evakuointikeskus.

Tapahtuma antoi arvokasta tietoa turvallisuus- ja varallisuussuunnitelman päivittämiselle. Kaikista tärkein turvallisuustekijä maaseudulla on kuitenkin tuttuus; kylällä tervehditään toisia, ja pidetään huolta naapureista.

Lantulan tapahtuma herätti mielenkiintoa laajalti ja tiivisti seudun yhteistyötä. Tosipaikan tullen Haapamäen tilan pakastimesta riittää ruokaa isommallekin porukalle, ja Vammalan Betonilta saadaan tarvittaessa sähköä. Tapahtumassa oli mukana myös kolme osallistujaa Mouhijärveltä.

”Tällaista yhteistyötä eri kylien ja yhdistysten välillä saisi olla enemmän”, kehui Nina Savilahti, Länsi-Mouhijärven kylät ry:stä.
Lantula-talolle oli hommattu kymmenkunta retkisänkyä Kiikan VPK:lta.

Alustavan suunnitelman mukaan lapset olisivat majoittuneet kirjastoon, mutta kahden nuortenkerholaisen kokemuksen mukaan kirjastossa kummittelee, joten miehet saivat majoittua sinne. Kun loput petipaikat oli suunniteltu ja tapahtumaan osallistuvien seitsemän lapsen siskonpedit tehty, herkuteltiin ohrapuurolla.

Iltapäivän kuluessa oli Lantula-talon seitsemän tulisijaa ja kota laitettu tulille, ja yläsalissa soi pianolla Uralin pihlaja. Osa porukkaa jutteli ja alakoululaisilla lapsilla alkoi piiloleikki.
Tapahtuman tunnelmaa kuvattiin leppoisaksi.

”Aika meni nopeasti, lapset sopeutuivat hyvin ja tuli yhteistyötä eri ikäisten välillä”, lämmitysvastaava Juha Simppa kehui.
Iltapäivällä oli kahvittelua, ja jo viiden aikoihin hernekeittoa. Joku arveli, ettei soppa ollut paras mahdollinen ruoka yhteismajoittumista ajatellen – eikä täysin väärässä ollutkaan.

Tapahtumassa oli vastuuhenkilöitä muun muassa ruuanlaitossa, siivouksessa ja lämmittämisessä. Myös viihdytykselle oli oma vastuuhenkilönsä, joka oli suunnitellut napostelun lisäksi pelejä ja kisailuja, mutta etukäteissuunnittelu näin lyhyessä poikkeustilanteessa oli turhaa. Kaikilla riitti touhua ja juttuseuraa. Ainoastaan lasten kanssa tehtiin etukäteissuunnitelman mukaisesti yhteissatu.

Ensimmäinen ledvalo työtehtävien ulkopuolella sytytettiin 17.30, kun lapset aloittivat rakenteluleikin. Seitsemän aikoihin oli pimeys laskeutunut, myös Vatajantien katulamppuosuudelle, sillä Lantula-talon pääkytkin sammuttaa myös katuvalot. Peseytyminen oli tapahtuman eksoottisinta osuutta. Lantula-talon puulämmitteinen sauna oli jopa joillekin vakitalkoolaisille uusi kokemus.

”Suihkukokemus oli raikas, mutta toimiva”, kertoi Uotsolasta tapahtumaan osallistunut Tero Vehviläinen. Sähkötoimisen viemäröinnin toimimattomuuden takia peseytyminen suoritettiin ulkona telttakatoksen alla kuupan ja vadin avulla. Lämmin vesi saatiin soppatykistä.

Saunomisen jälkeen väki kokoontui kodalle, jossa sai paistaa itselleen makkaraa ja herkutella kotavastaava Eetu Arosen ja apupaistajien lätyillä omenahillon kera.

Lapset menivät peteihin kello 21.40. Kaiken kaikkiaan Lantula-talolla oli yötä lähes kaksikymmentä yöpyjää – ja yö oli sujunut vaihtelevasti. Osa oli nukkunut todella hyvin, ja syyksi epäiltiin raitista ilmaa ja yhteistä touhua. Huonosti nukkumiseen vaikuttivat seinäkellot, ja yksi kesken kaiken rikki räsähtänyt retkisänky.

”Ei ollut kivaa, kun noi kellot soi aina tasalta ja puolelta”, Irja-Maria Haavisto harmitteli, mutta jatkoi; ”Yhdessäolo oli parasta.”

Aamupalalla oli sametinpehmeää kaurapuuroa, josta aikuisväki sai voimaa järjestelyjen pois siivoamiseen, ja lapset piiloleikkiin. Vielä ennen puoltapäivää lounastettiin yhdessä ja käytiin palautekeskustelua.

Ruokahuolto sai hyvää palautetta, joku kehui olleensa ”pikkuähkyssä” koko ajan. Myös lasten hyvin sujuneet leikit ja toistensa huomiointi oli laitettu merkille. Ja koko porukan loistava yhteishenki. Ja kun Yhdessä24 tuli päätökseensä kello 14, napsautti sähkövastaava Esa Saarela virrat päälle, ja sähkövalojen kirkkaus ihan häikäisi.

Lopuksi 11-vuotiaiden Sara Koivumäen ja Irja-Maria Haaviston poikkitaiteellinen jatsia ja sinfoniaa yhdistänyt pianokonsertti saattoi sähköttömyydestä hyväntuulisena selvinneen väen kotimatkalle.

Teksti ja kuvat: Sari Haavisto