Viime viikolla vietettiin rasismin vastaista viikkoa. Huittisissa teemaviikko näkyi muun muassa kouluilla, jossa aihetta käsiteltiin erilaisilla keinoilla.

Pellonpuiston yläkoulussa aihe oli esillä jokaiselle luokka-asteelle järjestetyssä paneelikeskustelussa. 9. luokkalaisten keskustelussa oppilaiden suunnittelemia aihepiirejä käsittelivät lehtorit Tomi Tammela ja Säde Kuusisto, kirjastonhoitaja Paula Haapanen ja sivistysjohtaja Eija Mattila.

Paneelin juontajina toimineet Olga Pietilä ja Sirin Järä halusivat keskustelijoiden määrittelevän rasismin.

Tammela totesi termin rotusorto kuvaavan rasismia osuvasti.

”Viime aikoina rasismista on puhuttu turhan lavealla pensselillä. Sillä, että kohistaan siitä, pitääkö eskimopuikkojen nimi muuttaa pingviinipuikoiksi vesitetään mielestäni koko rasismin tulkintaa”, hän pohti.

Säde Kuusisto totesi rasismin olevan sitä, että jokin ihmisryhmä arvotetaan huonommaksi esimerkiksi ihonvärin tai uskonnollisen taustan vuoksi.

Eija Mattila muistutti, että on olemassa kahdenlaista rasismia: suoria sanoja, jotka kaikki tunnistavat, mutta myös vaikeammin tunnistettavia vivahteita.

”Siksi on tärkeää tiedostaa, miten puhumme. Ettemme jätä rivien väliin ikäviä mahdollisuuksia”, hän huomautti.

Haapanen lisäsi, että rasismi voi olla myös tahallista tai tahatonta.

”Mikä sitten voi auttaa siihen, että emme tahattomastikaan loukkaisi toisia? Parhaiten auttaa, kun tutustuu toisten kokemuksiin ja annetaan tilaisuus kertoa. Tällaiset tilanteet ovat aina myös sille toiselle osapuolelle hyvä mahdollisuus ottaa opiksi. Jokaisen meidän on tärkeä ymmärtää, miltä syrjintä tuntu. Empatian lisääntyminen on ensiarvoisen tärkeää”, hän totesi.

Tammela muistutti myös, ettei jokaisessa tilanteessa kannata nähdä rasismia.

”Kaikille tapahtuu elämässä ikäviä asioita ja tulee vastoinkäymisiä. Omasta elämästä tulee aika surullinen, jos niitä lähtee selittämään pelkästään rasismilla.”

Kukaan ei synny rasistiset ajatukset mielessä

Kuusistolle kohdennetussa kysymyksessä lehtori pääsi pohtimaan, millaisia tunteita rasismista puhuminen herättää.

”Paljon tunteita. Ensisijaisesti sen, että rasismista on tärkeä puhua ja siitä pitäisi puhua paljon enemmänkin, miten toisia tulee kohdella.

Kuusisto uskoo, että rasistinen asenne lähtee aina jostain saadusta mallista.

”Eivät pienet lapset ole rasistisia, vaan jostain tulee malli, että joku ihmisryhmä olisi toista arvokkaampi.”

Samat ajatukset ovat myös Haapasella.

”Taustalla saattaa olla pelkoa esimerkiksi muutoksesta tai tietämättömyydestä syistä muuttamisen taustalla. Kukaan ei synny rasistiset asenteet päässä vaan ne saadaan ulkopuolelta”, hän sanoi.

Mattila muistutti, että toisinaan omaa tyytymättömyyttä voidaan purkaa muihin.

”Jos ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, niin syypäätä on helppo hakea muualta kuin itsestä ja omasta toiminnasta. On helppo syyttää, että ongelmat johtuvat jostakusta toisesta ihmisryhmästä.”

Tammela huomautti, että jollain tasolla taustalla on kulttuurin lisäksi kuitenkin myös evoluutio.

”On tutkittua, että ihminen tuntee eniten myötätuntoa itsensä näköisiä ihmisiä kohtaan.”

Jokainen voi joutua kohtaamaan rasismia

Rasismin kohteeksi voi joutua kuka tahansa.

”Jos ajatellaan tätä taloa ja kouluympäristöä, niin todennäköinen kohde on maahanmuuttotaustainen henkilö. Rasismia voi kuitenkin kohdata kuka tahansa, riittää, kun vastassa sattuu olemaan joku sellainen, joka vihaa sitä ihmisryhmää, johon kuuluu”, Tammela totesi.

Haapanen myönsi, että aina rasismiin ei pystytä puuttumaa.

Mattila muisteli, että on itsekin nuorena, opiskellessaan Keski-Euroopassa joutunut kohtaamaan rasismia.

”Täysi-ikäisenä, aikuisena ihmisenä pystyin suhtautumaan siihen erilaisesti”, hän huomautti.

Sivistysjohtaja toivoikin jokaiselta rohkeutta mennä väliin tilanteeseen, jossa havaitsee rasismia.

”Rasismiin tulee aina puuttua, eikä keksiä mitään tekosyitä miksi siihen ei menisi väliin. Rasismista nostetaan usein esiin vain negatiiviset asiat, mutta kohde voi saada siitä myös positiivisen kokemuksen, jos joku tulee ja puolustaa. Ei vaadita ihmeellisiä tekoja, vaan voi vain sanoa, että en halua kuunnella tuollaista, voitko poistua”, Haapala neuvoi.

Muutamia viikkoja sitten kuohuttanutta silmien vääntelykohua Tammela kommentoi huomauttamalla, että on jonkun ryhmän etnisyydelle naureskelu on paitsi lapsellista myös huonoa käytöstä, mikä on aina hölmöä.

Rasismia ei saa lakaista maton alle

Keinoja rasismin lopettamiseksi on etsitty monen tahon toimesta pitkään. Tammela muistutti, että rasismi on myös yksi koulukiusaamisen muoto.

”Siihen on vaikea puuttua, mutta tietenkin on vaadittava, että se loppuu.”

Kuusisto muistutti yhteisten sääntöjen tärkeydestä.

”Aiheesta pitää myös keskustella ja lisätä tietoa, mitä rasismi on.”

Haapanen lisäsi, että paitsi että opettajat ylläpitävät keskustelua, oppilaat voivat myös vaatia sitä.

”Rasismia ei saa lakaista maton alle, vaan tilanteet tulee käydä läpi. Toivoisin, että muodostuisi ryhmäpainetta siihen suuntaan, että rasismi ei ole ok ja jatkaessaan rasistit jäisivät yksin.”

Mattila luottaa myös hyvän esimerkin voimaan.

”Tässä ajassa on tärkeää, että olemme rohkeita omassa porukassamme. Sekä varhaiskasvatuksessa että kouluilla teemme töitä, että moninaisuus ja erilaisuus ymmärretään ja hyväksytään paremmin.”

Paneelikeskustelun päätteeksi kuultiin oppilaskunnan sihteeri Sujud Alin lukemia anonyymejä kokemuksia rasismista.