Kesäkuun alkupuolella kotonaan kahvikupin äärellä istuu helpottunut mies. 33-vuotiaan Nestori Krapin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaiset Art House Cafe Kehräsaaressa ovat ohi.

Koronarajoitusten takia kävijämäärää piti kontrolloida, mutta ajallaan kaikki vieraat pääsivät ihastelemaan teoksia, ja kaikki sujui hyvin. Näyttelyään itse promotoinut taiteilija kertoo jännittäneensä avajaisia koko edeltävän viikon ja tuskin nukkuneensa silmäystä aattoyönä.

Huomion keskipisteenä oleminen oli miehelle hieman kiusallista, mutta toisaalta teoksien nähtäville saattaminen oli pitkän työn mielekäs hedelmä.

”Palautettakin sain. Eräs vieras sanoi, että osaan taitavasti kuvata ahdistusta, ja että työni saattavat olla katsojilleen jopa terapeuttisia”, Krapi kertoo.

Luovuus kukki Myllymaassa

Vammalasta kotoisin oleva Nestori Krapi on asunut jo kymmenisen vuotta Tampereella. Hän vietti lapsuutensa maaseudulla Myllymaassa, jossa oli itse kehitettävä aktiviteetteja joihin purkaa luovuutta.

Krapi kertoo olleensa jo lapsesta asti tietyllä lailla radikaali ja kantaneensa huolta maailman asioista. Herkkä ja syvällinen lapsi aloitti piirtämisen hyvin varhain ja se on ollut aina keino käsitellä näitä ajatuksia.

Krapin nuoruusvuosien kaveriporukoissa liikkui paljon kulttuurista ja taiteista kiinnostuneita hengenheimolaisia. 2000-luvun alkupuolen Suomi oli yhteiskunnallisestikin hyvää kasvumaata nuorille taiteilijoille, sillä he saivat toteuttaa itseään ehkä hieman vapaammin aiempiin vuosikymmeniin nähden.

Jyrki Nissistä suuresti ihaileva Krapi haaveili näyttelyistä jo Vammalassa asuessaan, mutta tuolloin ei oikein löytynyt sopivia henkilöitä tukemaan tavoitteissa, ja toisaalta hän koki ehkä kuulumattomuutta paikallisiin ”oikeisiin” taidepiireihin.

Kun lavasterakentajaksi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kouluttautunutta parikymppistä Krapia kysyttiin asumaan kämppäkaveriksi Tampereelle, hän tarttui ajatukseen nopeasti ja jätti hiekkateiden pölyt taakseen.

Teini-ikäisestä asti Krapi oli liikkunut punk-piireissä aktiivisesti ja samanhenkistä taiteilijaporukkaa tuntui löytyvän yhä enemmän Tampereelta.

Sarjakuvahenkisiä töitä asenteella

Näyttävä tussien käyttö on kehittynyt Nestori Krapille ominaiseksi piirtotyyliksi pitkälti punk- ja rock-piirien myötä. Tussitöissä on tärkeää ensinnäkin laadukkaat välineet, mutta myös äärimmäisen tarkka ja keskittymistä vaativa työskentely, jotta pikkutarkat kuvat olisivat mahdollisimman näyttäviä.

Krapin työt ovat usein sarjakuvahenkisiä, ja hän käyttää mielellään myös kuvatekstejä ja puhekuplia. Sarjakuvien piirtämisen Krapi nostaa samalle viivalle perinteisemmän kuvataiteen kanssa ja mainitsee yhden arvostetuimmista sarjakuvataiteilijoista Jean ”Moebius” Giraudin hyvänä esimerkkinä.

Krapin lukuisista töistä löytyy eri puolille maailmaa tehtyjä levynkansia, julisteita, tauluja, sarjakuvia, paitaprinttejä, ja jopa tatuointeja.

”Yksi suunnittelemani sarjakuva on tatuoitu irlantilaisen miehen selkään. Hän on kova Suomi-fani ja kuvassa oli hänen mielestään jotain hyvin suomalaista. ”

Sastamalasta inspiraatiota uusiin töihin

Nestori Krapin debyytti-näyttelyn teokset ovat kokoelma vuosien varrelta. Tauluista on tullut jonkin verran myös ostokyselyitä, mutta toistaiseksi Krapi on kokenut omien töidensä arvottamisen haastavaksi.

Hän työskentelee tällä hetkellä rekrytointifiman kautta eripituisissa työsuhteissa rakennusmaalarina. Krapi kokee tämänkaltaisen järjestelmän itselleen parhaaksi, vaikka kokoaikaistakin työtä on tarjottu.

” Työn tuoma palkka mahdollistaa paljon hyviä asioita ja taiteellisesti kuivempina kausina on hyvä keskittyä simppelimpiin hommiin. Taiteen tekeminen vaatii kuitenkin valtavasti aikaa, jonka tämän kaltainen työsuhde mahdollistaa tällä hetkellä parhaiten”, Krapi analysoi.

Ensimmäinen näyttely vaati 20 vuotta työtä ja elämää, mutta itsevarmuus ja luottamus omiin kykyihin on lisääntynyt tämän kaiken myötä, joten ehkä seuraavaan ei mene ihan yhtä kauaa.

Kaupungissa hyvin viihtyvä Krapi kertoo käyvänsä kotiseuduillaan silloin tällöin vanhoja ystäviä katsomassa.

Sastamalassa käydessään hän kertoo viihtyvänsä parhaiten luonnon rauhassa, siellä on hyvä käydä rauhoittamassa mieltään ja kenties hakea inspiraatiota uusiin töihin.

Teksti ja Nestori Krapin kuva: Olli Mäkelä. Kirjoittaja tekee Alueviestille Rautaveden rannalta -artikkeleiden sarjaa, jossa esittelee paikallisia tai sastamalalaistaustaisia musiikin ja muun taiteen tekijöitä.