Varoitus! Jutun lopussa olevat kuvat voivat järkyttää herkimpiä.
Sanotaan, että kissoilla on yhdeksän henkeä. 6-vuotiaalla Allu-koiralla niitä on vähintään saman verran. Karkeakarvainen mäyräkoira kohtasi marraskuussa metsässä pedon, joka aiheutti sille vakavat vammat.
Allun omistaja Viivi Hieta kertoo epäonnisten tapahtumien sattuneen maanantaina 9. marraskuuta. Metsästystä harrastava ja Levon metsästysseuraan kuuluva Hieta oli tutustuttamassa puolivuotiasta dreeverinpentuaan Hannua metsään, tulevaan työmaahansa. Mukana Tyrväänkylässä olivat myös miesystävä ja tämän koira sekä tietenkin Allu.
”Allu oli mukana ihan vaan kuntoaan kohottamassa. Se otti kuitenkin pellosta jäljen ja lähti omille teilleen. En osannut huolehtia, sillä niinhän metsästyskoiran kuuluukin toimia. Allulla oli gps-panta, joten näin koko ajan sen sijainnin”, Hieta kertoo.
Jossain vaiheessa paikkatieto katosi tutkasta. Näytti siltä, että Allu olisi palannut seurueen lähtöpaikkaan, vanhan autiotalon pihalle. Muut ehtivät paikalle noin tuntia myöhemmin, jolloin pahoin raadeltu Allu tärisi Hiedan auton alla.
”Allusta näki heti, että nyt on kiire. Se oli likainen ja verinen ja sen toinen takajalka oli riekaleina.”
Hieta vei shokissa olleen koiran ensin kunnaneläinlääkärille. Siellä Allu laitettiin tippaan ja se sai kipulääkettä ja antibioottia. Eläinlääkäri puhdisti koiran haavat, leikkeli vaurioitunutta ihoa ja tikkasi vammat.
Vasemmasta takajalasta puuttui iso pala, ja hermot roikkuivat lihasten välistä. Röntgenkuva onneksi osoitti, ettei luita ollut poikki.
Haavojen puhdistaminen ja sitominen kesti lopulta kolme tuntia, minkä jälkeen Allu pääsi kotiin vahvat lääkkeet mukanaan. Vammat eivät kuitenkaan ottaneet parantuakseen. Kolmantena päivänä onnettomuudesta Allu sai toisen antibiootin, mutta haavat muuttuivat yhä huonomman näköisiksi.
”Ne harmaantuivat ja alkoivat haista. Kävi ilmi, että iho oli menossa kuolioon. Eläinlääkäri nosti kädet pystyyn ja sanoi, että nyt on hakeuduttava osaavampiin käsiin.”
Hieta tarttui puhelimeen ja ryhtyi soittelemaan klinikoille. Hän halusi löytää paikan, jossa takajalka olisi mahdollista myös amputoida, jos vammoja ei pystyisi hoitamaan. Tampereen Evidensia lupasi ottaa Allun vastaan, ja sinne koira vietiin onnettomuusviikon perjantaina.
”Jätimme koiran hoitoon ja menimme miehen kanssa kahville. Lääkäri soitti hetken päästä ja sanoi, että kyllä Allusta vielä koira saadaan, mutta rahaa siihen menee.”
Hieta päätti, että säästöille, jotka olivat kertyneet tilille omaa taloa varten, oli nyt parempaa käyttöä. Säästäminen on aina mahdollista aloittaa alusta, mutta koiraa ei voi korvata.
”Ei päätöstä varsinaisesti tarvinnut miettiä, sillä Allu on hyvärakenteinen ja hyväkuntoinen. Jos se olisi ollut apaattinen ja luovuttaneen oloinen, olisin saattanut kallistua toiselle kannalle. Allu on kuitenkin ollut koko ajan reipas ja vaikuttanut siltä kuin haluaisi selvitä ja toipua.”
Allu oli Evidensiassa lopulta perjantaista maanantai-iltaan. Sen haavat avattiin uudestaan ja vaurioitunutta takajalkaa leikattiin. Viivi Hieta sai vastailla viikonlopun aikana erilaisiin puheluihin. Yksi lääkäri oli sitä mieltä, ettei koira tule elpymään, toinen sanoi että se toipuu varmasti. Paha tulehdustila oli joka tapauksessa tosiasia.
Maanantaihin mennessä lääkkeet alkoivat purra ja Allun vointi kohentua, ja se sai luvan kotiutua. Huolellinen hoito jatkui kotona Kiikassa sekä Eläinklinikka Viksussa.
Kotona haavoja piti puhdistaa kahdesti päivässä ensin suolavedellä ja sen jälkeen hunajavoiteella. Antibakteerinen voide nopeuttaa haavojen paranemista ja estää sidosten tarttumisen haavoihin.
Viivi Hieta kehuu Allun suhtautumista toimenpiteisiin. Koira ei missään vaiheessa vastustellut omistajansa tekemisiä.
”Allu oli ihan uskomattoman kiltti, ja seisoi hoidon ajan pöydällä kuin tatti. Kun sain homman valmiiksi, se heilutti iloisesti häntäänsä ja antoi pusun. Yhtä reippaasti koira lähti aina Viksussa hoitajien matkaan.”
Huolellinen kotihoito kannatti, sillä kontrollikäynnillä Evidensiassa lääkäri totesi haavojen lähteneen parantumaan hyvin. Samalla voitiin jättää lääkkeet pois.
”Silloin tuli ensimmäisen kerran tosi helpottunut olo. Aiemmin olin miettinyt onko hoitaminen sittenkin turhaa. Onneksi miesystävä kannusti koko ajan, että olin tehnyt oikean päätöksen. Hän on ollut suurena apuna myös Allun kuljettamisissa eläinlääkäriin”, Hieta kiittelee.
Nyt, noin kuukausi onnettomuuden jälkeen, Allu on miltei entisellään. Onnettomuudesta muistuttavat enää puoliksi ajellut karvat, pienet laastarein peitetyt haavat sekä takajalka, jonka tassu kääntyy hermostovaurion vuoksi väärinpäin. Siitä huolimatta Allu varaa jalalle painoa, kävelee ja juoksee sekä pystyy rapsuttamaan sillä korvantaustaan.
Jalan kanssa edessä on pitkä kuntoutus, mutta mieleltään Allu on oma reipas itsensä.
”Ei vaikuta siltä, että se olisi mitenkään traumatisoitunut. Tutuilla teillä se vinkuu ja innostuu entiseen tapaan, kun haluaisi metsään. Myös kotona on taas rauha, kun Allu on palannut laumaan. Porukka meni vähän sekaisin, kun yksi oli joukosta poissa”, Hieta naurahtaa.
Allu on ollut kotona vapaana muiden koirien kanssa nyt viikon verran. Sen ja perheen Hannu-dreeverin lisäksi Kiikassa asuvat 10-vuotias mäyräkoira Jami-Matias ja 2-vuotias sekarotuinen Sitka.
Viivi Hieta ei osaa ennustaa, onko Allusta vielä metsästyskoiraksi. Hän haluaisi antaa koiralle ainakin mahdollisuuden.
”Olisi hienoa, jos sen kanssa pääsisi vielä peurametsälle. Mutta tärkeintä on, että koira selvisi ja on nyt kunnossa.”
Viivi Hieta ei ole enää vaivannut päätään sillä, mikä Allun vammat aiheutti. Ensimmäinen selkeä ajatus oli mäyrä.
”Allu oli löydettäessä hiekkainen ja mutainen. Ehkä se on mennyt talon alle ja siellä on ollut ainakin yksi mäyrä, joka on puolustautunut.”
Vaihtoehtoja ovat myös ilves ja petolintu. Suden kohtaamiseen Hieta ei usko.
”En usko, että Allu olisi päässyt sutta karkuun.”
Selkeitä hampaanjälkiä, jotka olisivat auttaneet tunnistamisessa, koirasta ei löytynyt. Hiedan mukaan arvailu on muutenkin turhaa, sillä se ei muuta lopputulosta. Allu on hengissä ja voi hyvin.
Se, millaisen pedon koira metsässä marraskuussa kohtasi, jäänee siis ikuiseksi arvoitukseksi.
Sen tietää vain Allu itse.
