Ikääntymisen myötä elämään tulee aivan uusia ulottovuuksia. Oma tausta ja suku tulee tärkeäksi. Haluaa selvittää ja kuulla suvun historiaa.

Isäni oli 5 vuotta sodassa, ja siksi ikämies mennessään äitini kanssa naimisiin. Siksi minulla oli vanha isä. Mutta olen henkeen ja vereen isäni tytär. Hän oli minulle läheinen, ja häneltä perin tietyn bisnestajun. Hän ei koskaan kertonut sodasta. Hän oli ostamassa puuta maatalosta, jossa hän kohtasi äitini. Äiti oli talon adoptiotytär.

He solmivat avioliiton Karkun kirkossa vuonna 1946. Kangasalan poika meni ensin väärään kirkkoon, kun niitä oli Tyrväällä niin paljon. Veljeni syntyi vuonna 1948, ja perhe asettui asumaan Nokialle. Minä synnyin vuonna 1952.

Äidin adoptiovanhemmat asuivat Tyrväällä, johon minulle kasvoi tietyt juuret. Adoptioäiti oli äitini täti, ja he olivat lapsettomia. Adoptio oli suuressa määrin taloudellinen eli he halusivat äitini perivän heidät. Sillä äidin isä vielä eli Kiikassa maanviljelijänä. Saankin kiittää vauraita adoptioisovanhempiani tulevista perinnöistä. He olivat vauraita.

Mutta ikääntymiseen…. Iän myötä tulee huomanneeksi, että on tiettyjä rutiineja, joita on vaikea rikkoa. Ne tuovat ehkä turvaa. Omat lapset ja lasternlapset tulevat entistä tärkeimmiksi. Sitä miettii, mitä on elämässään saavuttanut. On hyvä koulutus, ollut hyvät työt ja hyvä pitkä avioliitto. Mitä sen jälkeen?

Monia rakkaita ihmisiä on poistunut tästä elämästä. Mitä minä siis vielä haluan? Olen halunnut parantaa maailmaa ja osallistunut moniin instansseihin, kuten ammattiyhdistysliike, kuntapolitiikka jne. Ne ovat antaneet paljon, olen oppiunut, luonut verkostoja, saanut hyviä ystäviä. Mitä nyt?

Elän elämäni viimeistä vaihetta. En enää nuorru. Onneksi olen ollut terve. Haluan vielä vaikuttaa. Haluan parantaa maailmaa. Yliopistovuosina olimme todella idealisteja, emme turhaan. Aika voi tehdä hyvää.

Äitini oli todellinen auttaja. Isäni oli enemminkin realisti. Ja bisnestajuinen. Mutta kaikki ei ole rahasta kiinni, eikä rahalla saa ratkaista kaikkea. Kaipaan enemmän inhimillisyyttä ja lämpöä elämään. Minulla on rakkaita ystäviä. He ovat elämäni suola.
Olen taistelija ja selviytyjä. Vaikka minulla on heikkouteni, olen myös vahva, valmis puolustamaan heikompaa, aina. Opiskelujeni aikana minulle selvisi, että heikompia pitää puolustaa. Olen sitä tehnyt monet vuodet. Ja saanut siitä paljon.

Haluan kiittää edesmennyttä sukupolveani siitä, että he ovat viitoittaneet tien, jota kulkea eteenpäin. He rakensivat tämän maan, osa antoi henkensä sen puolesta. Sitä emme saa unohtaa. Haluan kiittää myös vielä elossa olevaa 102-vuotiasta enoni viisasta vaimoa, joka on minulle opettanut monta tärkeää elämän tosiasiaa. Hänen mielestään tämän päivän pahin vitsaus on suunnaton ahneus. Hän on viisas nainen, joka on elänyt kovan elämän ja tietää mistä puhuu.

Noista rutiineista…. ne ovat luomassa turvaa ja järjestystä, eli ei niistä kannata huolta kantaa. Ohjeena: tutustukaa taustaanne ja selvittäkää historianne, se antaa uutta perspektiiviä.